Muuttomatkaan

Hämärtää jo hiljalleen yössä,
lintujen äänet vaimenevat,
koittaa muuttokiireet,
poikasten lentoyritykset,
ja kohta he valmistautuvat,
muuttomatkaan muualle.

Ihmisen mieli haluaa mukaan,
muuttaa jonnekin lämpimämpään,
ainakin vertauskuvallisesti,
enemmän ihmisistä välittävään,
ja turvallisempaan ympäristöön.

Olla enemmän läsnä päivissä,
olla enemmän hyväksytty ihminen,
tuntea toisten ihmisten välittämistä,
ja ennenkaikkea lähimmäisenrakkautta.

Yhteiskunnallinen syöpä

Miten se leviää tuntemattomasti,
saavuttaa ihmisten aivosoluja,
jotta ne alkavat toimia halutulla tavalla,
toisia kanssaihmisiä vastaan?

Ne ovat kuin syöpäsoluja,
joita ei voi kontrolloida kukaan,
eikä kukaan voi hallita kokonaisuutta.

Ne leviävät kansojen keskuudessa,
maanosista toisiin maanosiin,
etsivät yhä uusia ihmisiä ja uhreja,
toisia tarvitaan uusiksi syöpäsoluiksi,
ja toisia tarvitaan heidän kohteiksi.

Syövällä ikävä taipumus levitä,
ja sitä tekee kaikin mahdollisin keinoin,
eikä se tunne mitään armoa tai sääliä,
kuka tahansa voi joutua siinä osalliseksi.

Syöpä on oivallinen vertauskuva,
jostakin tuntemattomasta ja ennustamattomasta,
eikä kukaan lopulta tiedä lopullista tulosta,
miten laajasti ja laajalle ne syöpäsolut ehtivät!

Levi ja Taatsin seita, Kittilä - Inari

Turhia sanoja

Kuinka paljon voi kuulla,
turhia ja merkityksettömiä sanoja,
jos on kuullut sanoja liki koko ajan,
vuodesta 2011 alkaen?

Sanat ovat olleet omaa äidinkieltä,
lukuunottamatta paria vuotta,
jolloin ne puhuivat miellyttävästi,
nuorehkon miehen äänellä,
hiljaisesti ja viettelevästi,
englannin kielellä kauniita sanoja.

Mutta venäjänkielisistä sanoista,
en tunnistanut paljoakaan,
ja sen jälkeen venäjä lopetettiin,
tuskinpa olisin niistä sanoista,
edes paljon ymmärtänyt.

Niin paljon ihminen ehtii kuulla,
hiljaisina kuiskauksina yön hetkinä,
kiireisinä työpäivinä koko ajan,
kielteistä ja negatiivista, kiroilua,
ja ihmisen itsensä parjaamista pahoin.

Kaikkeen ihminen tottuu ja selviytyy,
kun ymmärtää, että sanat eivät vaurioita,
jos et itse manipuloidu niistä,
teet vaan niinkuin itse olet aikonut tehdä!

Ne vain turhia sanoja joita kuulet,
tutuillakin äänillä tai tuntemattomilla,
ne vain valuvat koko ajan korviisi,
mutta jos et kuuntele enää niitä,
niillä ei ole enää merkitystä elämääsi,
teet vain mitä itse haluat tehdä!

Keskityt vain omiin toimiisi,
kuuntelet musiikkia tai lintujen laulua,
katselet ja keskustelet muiden kanssa,
teet omia harrastuksia tai työtäsi,
unohdat silloin sanojen maailman,
ja olet kuin kuka tahansa tavallinen ihminen.

Kuusamon metsissä ja vaaroilla

Siinä se oli lahopuun kannolla,
metsän emäntä, kuukkeli,
hyvän onnen lintu,
myyräsaalista kohta sai.

Sinne minun sydämeni jäi,
sinne Kuusamon metsiin,
siellä minä kuukkelit näin,
ehkä useammin ne kuulin.

Olen joskus yhtä kulunut,
ja latvasta katkennut puu,
kuin hirvien katkoma mänty,
elämä ei edisty eteenpäin.

Mutta kiipesin ylöspäin,
vaarojen kivikkoiset polut,
ja taistelin sinne huipulle,
katsomaan näitä maisemia.

Siinä tunsi itsensä pienemmäksi,
ei sitä kauneutta ja suuruutta,
voi käsittää mitenkään,
miten luonto korjaa,
ja hoitaa ihmisen mieltä.

Latasin akkuja todenteolla,
ja palaan sinne yhä uudestaan,
niinkuin olen tehnyt kauan,
jo parikymmentä vuotta.

Korpisuolla

Ja vain kuulen linnut,
näen siniset vaarat,
kohisevat kosket,
eikä luonto hylkää.

Olen osa sitä,
kuljen korpisuolla,
näen kirjavat mättäät,
kovia kokeneet puut.

Kuulen korppien äänet,
raakkuvat ja kiistelevät,
myyrä toisen suussa,
ilmassa kieppuvat.

Taistelevat ruuasta,
elämässä selviämisestä,
vähäisistä palasista,
siitä ihminenkin elää!

Hiljainen tappaja

Äänet kertoivat miehelle,  kuinka huonoa ja mitätöntä oli hänen elämänsä. Kuinka vähän hän oli tiennyt olevansa hullu,  ja kuinka kukaan ei ollut toimittanut häntä hoitoon.  Kuinka kukaan jaksoi kuunnella hänen puhetta erikoisista tapahtumista.  Miksi hän ei ollut kuin huono häirintäkohde! Ei kukaan häntä uskoisi mitenkään,  eikä hän pystyisi mitään todistamaan! Häntä ei kukaan uskoisi,  että hän kärsii entistä kovemmista kivuista eikä hän koskaan olisi vapaa.

Äänet solvasivat häntä entistä useammin ja pahemmin. Miten he olivat pettyneet häneen,  ja hänen tapoihinsa.  Miksi hän ei kertonut jatkuvista pistelyistä,  päänsärystä,  kivuista hampaissa, tai suolistovaivoistaan? Miksi hän vaikeni äänistä,  eikä ihmiset tienneet hänen kuulevan ääniä koko ajan! 

Ei mies tiennyt,  mikä aiheutti terveysongelmia hänelle,  eikä ketään tai mitään näkynyt tosiaan hänen ympärillään.  Ei kukaan uskoisi häntä mitenkään. Hän vain itse tunsi ja tiesi,  että oli jotain,  mitä hän tai muutkaan eivät voineet tietää.

Hän oli hyvin hermostunut uusien ihmisten kohtaamisesta, mutta toisaalta  hehän eivät voineet tietää hänestä mitään ennalta.  Siksi he eivät voineet tietää äänistä tai muista erikoisista kokemuksista. Se ehkä pelastaisi hänet arvostelulta, ja ennakkoluuloilta.

Tänään hän oli kuitenkin uusi ihminen nimeltään.  Hän oli miettinyt myös tarinan,  jota hän kertoisi kaikille.  Hän oli joutunut onnettomuuteen vuoristossa,  ja eläimet olivat raadelleet häntä.  Hän oli menettänyt rahansa,  ja omaisuutensa,  eikä hän ollut kuin köyhä mies,  vailla omaa asuntoa. Hän oli tehnyt työtä ruokaa ja asuntoa vastaan.

Hän lähti taloa kohti hiukan siistiytyneenä.  Hän oli pessyt purossa itsensä niin hyvin kuin oli voinut.  Hän oli nälkäinen ja laiha,  ja parransänki teki hänestä vanhemman näköisen.  Hän sanoisin olevansa kymmenen vuotta vanhempi!  Se olisi ihmisten helppo uskoa nyt.  Arvet tuntuivat kehossa.  Hän oli sinnitellyt hengissä ja hän selviytyisi nyt!