Äänet kertoivat miehelle, kuinka huonoa ja mitätöntä oli hänen elämänsä. Kuinka vähän hän oli tiennyt olevansa hullu, ja kuinka kukaan ei ollut toimittanut häntä hoitoon. Kuinka kukaan jaksoi kuunnella hänen puhetta erikoisista tapahtumista. Miksi hän ei ollut kuin huono häirintäkohde! Ei kukaan häntä uskoisi mitenkään, eikä hän pystyisi mitään todistamaan! Häntä ei kukaan uskoisi, että hän kärsii entistä kovemmista kivuista eikä hän koskaan olisi vapaa.
Äänet solvasivat häntä entistä useammin ja pahemmin. Miten he olivat pettyneet häneen, ja hänen tapoihinsa. Miksi hän ei kertonut jatkuvista pistelyistä, päänsärystä, kivuista hampaissa, tai suolistovaivoistaan? Miksi hän vaikeni äänistä, eikä ihmiset tienneet hänen kuulevan ääniä koko ajan!
Ei mies tiennyt, mikä aiheutti terveysongelmia hänelle, eikä ketään tai mitään näkynyt tosiaan hänen ympärillään. Ei kukaan uskoisi häntä mitenkään. Hän vain itse tunsi ja tiesi, että oli jotain, mitä hän tai muutkaan eivät voineet tietää.
Hän oli hyvin hermostunut uusien ihmisten kohtaamisesta, mutta toisaalta hehän eivät voineet tietää hänestä mitään ennalta. Siksi he eivät voineet tietää äänistä tai muista erikoisista kokemuksista. Se ehkä pelastaisi hänet arvostelulta, ja ennakkoluuloilta.
Tänään hän oli kuitenkin uusi ihminen nimeltään. Hän oli miettinyt myös tarinan, jota hän kertoisi kaikille. Hän oli joutunut onnettomuuteen vuoristossa, ja eläimet olivat raadelleet häntä. Hän oli menettänyt rahansa, ja omaisuutensa, eikä hän ollut kuin köyhä mies, vailla omaa asuntoa. Hän oli tehnyt työtä ruokaa ja asuntoa vastaan.
Hän lähti taloa kohti hiukan siistiytyneenä. Hän oli pessyt purossa itsensä niin hyvin kuin oli voinut. Hän oli nälkäinen ja laiha, ja parransänki teki hänestä vanhemman näköisen. Hän sanoisin olevansa kymmenen vuotta vanhempi! Se olisi ihmisten helppo uskoa nyt. Arvet tuntuivat kehossa. Hän oli sinnitellyt hengissä ja hän selviytyisi nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti