Kesäyössä

Kasteinen, kostea maa,

suuret pisarat heinien korsilla,

nupuiksi uinuneet kukat,

kesäyön utuiset pilvet,

vaaleaan verhoitunut taivas,

hämärä on metsän ranta.

Kaukana siniset vaarat,

muhkeina ja uhkaavina,

kuuluu kuikan huuto,

huumavana kesäyön lumossa,

eikä kukaan ole valveilla,

vain luonto on äänessä.

Olen valveilla vielä,

yksinäisenä kulkijana,

metsäpolkujen varrella,

suurien honkien juurella,

kuuntelen huokauksia,

joita tuulenvire virittää.

Ei minulla kiirettä ole,

on vain tämä hetki,

jossa on elämää enemmän,

kuin monta kertaa on ollut,

olen palannut luontoni keskelle,

ja sieluni sävelet siellä soivat.

Rakkaudesta

Olenko rakastunut ollut,

sitä itsekään en enää tiedä,

olen vain ottanut harha-askeleita,

etsinyt parempaa elämässä,

mutta sitä en ole löytänyt,

olen vain vanhaan palannut.

Miksi etsin yhä uudestaan,

sitä tulisieluista kipinää,

joka on jo sammunut ollut,

eikä sitä ehkä voi sytyttää,

sillä jotain siitä puuttuu,

ehkä se ei enää sytykkään.

Olenko rakkautta vailla,

sitä toista ja hellää ihmistä,

jota koskaan en ole löytänyt,

olen vain tyytynyt vähempään,

enkä itsekään osaa sanoa,

miksi elämä on mennyt näin.

Mutta yhä kiivaasti etsin,

toista ihmistä, jota rakastaisin,

ja joka rakastaisi enemmän,

myös omien tekojensa tähden,

eikä olisi sielussani niin vajaata,

siksi rakkautta ei voi olla liikaa,

eikä koskaan voi rakastaa liikaa.

Viides matkapäivä Islanti 26.7.2016

Viimeisenä matkapäivänä lähdin aamulla bongaamaan lintuja Eyrarbakkin lähistöllä olevalle kosteikko- ja suistoalueella. Näin vesipääskyjä, joutsenia, hanhia, kaakkureita, taivaanvuohia, kuoveja, pikkukuoveja, punajalkavikloja jne. Aamu oli kosteinen ja ruoho märkää, mutta aamu oli kaunis ja auringonnoustessa näytti niityt upeilta hevosineen ja lampaineen.
Matka kotimaahan alkoi pienellä viivästyksellä ja kone oli vaihtunut eri koneeksi. Oslossa vaihdoimme Helsingin koneeseen ja matka oli päätöksessä, kun matkustimme linja-autolla Jyväskylään poikani kanssa.

Sydämen syrjällä

Saisiko sydän hetkisen levähtää,
kauniissa iltamaisemassa,
katsella kirjavia iltapilviä,
laitumella kirmaavia hevosia,
kuulla kuovien ja töyhtöhyyppien äänet?

On niin kaunista katsella,
ja ihmetellä tätä vihreyttä,
lampaita laitumilla ja kaikkialla,
hevosten hulmuvia harjoja,
lentäviä askeleita laitumilla,
nauttia tästä kaikesta vapaudesta.

Voisiko unohtaa maiset murheet,
ja kuunnella taivaanvuohen mäkätystä,
kiivasta kitkutusta ja soidinlentoa,
ja lähteä mukaan joutsenten matkaan,
tai kaakkurien siiville pilvien lomaan,
missä hohtavat sinipunaiset värit?

Jokaisena päivänä näkee uutta,
ja oppii jotain uutta elämästä,
ellei muuta niin näkee jotain kaunista,
joka on kuin satukirjasta,
peikkojen hahmoja merellä,
ja kauniita kivien pintoja tien varsilla.

Neljäs matkapäivä Islanti 25.7.2016

Ajoimme Egisstadirista aina Eyrarbakkiin asti. Matka on pitkä ja tiet olivat alussa huonoja. Emme oikaisseet Öxin ylitse, sillä aikaisemman kokemuksen mukaan tie on erittäin jyrkkä ja vaikea ajettava, kaltevuus 17 % ja mutkainen vuoren rinnettävä kiertävä tie. Lisäksi aikaisemmin kaiteet puuttuivat kokonaan, oli ajettava ulkoreunaa myöten. Toinen ykköstie oli kaksi kertaa niin pitkä, eikä siitäkään puuttunut mitään olennaista jännitysmomenttia. Oli serpentiinimutkia, kaltevuutta 12 %, ja sorapintaista ilman kaiteita olevaa tietä. Oli siinä ajamista.

Mutta maisemat ja sumu tekivät matkasta itärannikolla mielenkiintoisen. Laitan tähän muutaman usvan ja sateen sekaisen matkakuvan tämän päivän kohteista, linnuista ja jäätikköjään purkautumisesta valtamereen, sekä muitakin kohteita itä- ja etelärannikolta. Kuvissa näkyy utuinen ja kostea tunnelma.