Olenko rakastunut ollut,
sitä itsekään en enää tiedä,
olen vain ottanut harha-askeleita,
etsinyt parempaa elämässä,
mutta sitä en ole löytänyt,
olen vain vanhaan palannut.
Miksi etsin yhä uudestaan,
sitä tulisieluista kipinää,
joka on jo sammunut ollut,
eikä sitä ehkä voi sytyttää,
sillä jotain siitä puuttuu,
ehkä se ei enää sytykkään.
Olenko rakkautta vailla,
sitä toista ja hellää ihmistä,
jota koskaan en ole löytänyt,
olen vain tyytynyt vähempään,
enkä itsekään osaa sanoa,
miksi elämä on mennyt näin.
Mutta yhä kiivaasti etsin,
toista ihmistä, jota rakastaisin,
ja joka rakastaisi enemmän,
myös omien tekojensa tähden,
eikä olisi sielussani niin vajaata,
siksi rakkautta ei voi olla liikaa,
eikä koskaan voi rakastaa liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti