Hangossa lintumatkalla

Lintulajeja havaittiin mukavasti 99 lajia päivän aikana. Merellä oli runsaasti haahkoja ja alleja. Muita havaintoja mm. mustalintu, tukkakoskelo, merikihu, merihanhi, valkoposkihanhi, metsähanhi, tundrahanhi, punakuiri, meriharakka, ristisorsa, kalatiira, lapintiira, merikotka, sääksi, sinisuohaukka, törmäpääsky, haarapääsky, räystäspääsky, västäräkki, hippiäinen, hernekerttu, mustapääkerttu, punajalkaviklo, liro, valkoviklo, taivaanvuohi, suokukko, kivitasku, pensastasku, pajusirkku. Ja kyykäärmekin paistatteli päivää kauniissa aurinkoisessa säässä.

Hiljainen tappaja

Mies oli joutunut ns. psykologisen sodankäynnin uhriksi. Hän ei tiennyt, mistä oli kyse, mutta tapahtumat olivat hämmentäneet häntä ja hän jopa epäili omia kykyjään ja omaa itseään.

Hän oli kokenut työpaikalla juoruilua, ja selän takana puhumista. Monet ystävät olivat kääntäneet hänelle selkänsä, ja hän jäi yksin monissa asioissa.

Hänestä oli levitetty perättömiä huhuja, ja hän itse jopa kuuli ihmisten outoja puheita. Hänen maineensa oli kärsinyt työpaikalla ja omassa asuinympäristössä. Häntä kohtaan ei tehty fyysistä näkyvää väkivaltaa, joten kiusantekijät eivät jääneet kiinni teoistaan. Hän huomasi, että asioissa oli jotain hämärää. Nainen oli kuitenkin tukenut häntä, ja se tuntui olevan ainoa oljenkorsi.

Häntä kohtaan oltiin välillä ilkeitä, moni arvostelu, ja häntä ei kunnioitettu enää ihmisenä. Hän ymmärsi, että hän esiteltiin vähätellen, tai hänet leimattuun mielenvikaiseksi tai oudoksi, ja ihmiset pitivät häntä omituisena ilman, että edes tunsivat häntä tai olivat keskustelleet hänen kanssaan.

Hän tunsi jääneensä alakynteen omissa asioissaan, eikä häntä kuunneltu asioissa enää, vaan joku toinen ohitti hänet töissä. Hänen itsevarmuutensa oli tuhottu.

Hänen maineena työpaikalla oli kyseenalainen. Hänen töitään seurattiin tarkemmin, tekikö hän virheitä työssään. Joku toimi häntä vastaan, mutta hän ei tiennyt kuka! Hän ymmärsi, että häntä pidettiin silmällä usealta taholta.

Hänelle aiheutettiin stressiä ja epämiellyttäviä tilanteita kaikkien ihmisten kanssa toimiessaan. Hän oli suojaton ja avuton, ja jopa säälittävä armottoman tuomion alla. Eikä hän tiennyt mistä oli kyse. Häntä oli häpäisty muiden kuullen. Mustamaalaus oli todellista. Hän menetti ystäviä, kunnioitusta muiden seurassa ja melkein työpaikkansa, omat ystävänsä ja luottamuksen.

Mies näytti tyhmältä monen silmissä, kun hän kertoi äänistä ja naisesta. Se oli viimeinen tikki hänen hulluksi julistamisessa!

Hiljainen tappaja

Mies oli lyöty usein äänien arvostelun takia. Mies ei ymmärtänyt, miten hänet tuomittiin myös ympäristön taholta, ja äänet myös lannistivat hänet. Hän ymmärsi, että nainen ainoastaan kannusti häntä, mutta usein nainen tiesi hänestä tarpeeksi, että osasi pelata hänen kanssaan oikeaa peliä. Näin mies ei ymmärtänyt varoa naisen ajatuksia, eikä tunnistanut naisen manipulointia, eikä varonut mitenkään puhumasta naisen kanssa. Hän piti naista oikeana ja olemassaolevana ihmisenä, olihan hän nähnyt naisen muutaman kertaa kaukaisesti. Siksi hän ei osannut varoa mitään, mikä liittyi naiseen ja hänen puheisiinsa. Nainen kannusti häntä elämässä ja tuntui olevan ainoa hyvä asia koko jutussa.

Nainen oli oikeassa monessa asiassa miehen suhteen ja hän antoi miehelle neuvoja, ja mies ihmetteli, miten nainen saattoi tietää kaikesta enemmän kuin hän. Nainen oli jotenkin ylivertainen ja hyvä keskustelija, joten mies ei tiennyt, miten fiksun naisen kanssa hän keskusteli. Nainen jopa neuvoi miestä työssä koskevissa asioissa, ja sanoi, ettei miehen kannattanut turhaan murehtia sellaisista asioista, joita hän ei itse tiennyt. Nainen tiesi miehen heikkoudet ja salaisuudet, ja siksi oli vaikea olla luottamatta naisen sanoihin. Hän pystyi puhumaan liian taitavasti kaikesta.

Miehellä oli ollut vaikeuksia useiden ihmisten kanssa. Häntä oli arvosteltu sekä uskonnon että perheen osalta, ja hänellä oli pieni ystäväpiiri. Hän oli mustamaalattu työpaikalla tapahtuneen epäselvyyden takia, ja se sai miehen tuntemaan itsensä jotenkin epäonnistuneeksi, ja syylliseksi tapahtumiin. Monet olivat liittyneet mukaan arvostelijoihin.

Lehtokurppa

Siinä kurpat risteilevät,
kiertävät omaa reviiriään,
psiit, psiit, ja kuulen äänet,
tutut linnut ovat palanneet,
ja tiedän kesän tulevan pian.

Alkaa olla ilta jo pitkällä,
hämärä laskeutuu metsään,
näen vain tutut puut ja pellot,
kaikki ihmiset ovat vaienneet,
ja kuuntelen vain tuulta.

Minäkin risteilen ja kierrän,
etsin omaa paikkaani hyväksyttynä,
sellaisena ihmisenä kuin olen,
ja tiedän sen olevan vaikeampaa,
monelle muulle kuin omalle itselleni.

Olen armahtanut omat lentoratani,
enkä minä mitään reviiriä omista,
kuljen vain joskus levottomana,
oman rauhani olen rakentanut,
uudelleen sieluuni alusta alkaen!

Iltahetkiä

Siinä he ovat,
katsovat minua,
ja minä katson heitä,
nuoria kauniita,
keskenkasvuisia hirviä,
emmekä pelkää toisiamme.

On jo hiukan hämärää,
taivaalla illan hennot pilvet,
auringon punerrus,
ja vain lintujen äänet,
pikkutylli, viklot,
rantasipi ja lokit.

Ilman täyttää kuikkien huudot,
uljaina ne lipuvat veden pintaa,
yksi tulee aivan lähelle,
ja olen vain siinä vaiti,
eikä ole mitään muuta,
sielu vain katsoo hämärtyvään,
valoisaan kevätyöhön.

Odotan kuulisinko teeret,
niiden iltaisen puhinan,
ehkä pian pulisevat,
mutta sitä en kuule,
ehkä toisena iltana,
tai aamulla aikaisin,
on parempi hetki!

Ahdistavat painajaiset

Sinä juokset karkuun,
sinä yrität paeta ihmisiä,
ja ihmiset ajavat sinua takaa,
ja sinä yrität keksiä keinoja,
että pääsisit kaikesta eroon?

Sinä olet sairaalassa,
sinä lasket sekunteja, tunteja,
joko on pian kahvi, tai ruoka,
tai pääsisitkö ulos edes hetkeksi,
miten kuluttaisit aikaasi,
että pysyisit järjissäsi?

Mitä sinä seuraavaksi keksisit,
mitä sinä seuraavaksi valehtelisit,
tai miten sinä lasket leikkiä kaikesta,
ja sidot vielä mielenvikaisemmaksi itsesi?

Näin sitä käy kun ei oikein ymmärrä,
koko systeemin toimintaa lainkaan,
että joka sanasi toimii sinua vastaan,
sinä ole pahemmassa paikassa,
kuin järkesi antaa sinun  ymmärtää?

Sinä ehkä saat lisää aikaa siellä,
jos et osaa mitenkään vaieta,
tai olla hiirenhiljaa ja sulkea suusi!

Yrität vain syödä ja nukkua,
ja olla riittävän sosiaalinen,
muttei saa puhua ruokapöydässä,
se häiritsee muita potilaita!

Niin sinä pakenet joka yö jotakin,
mitä olet mieleesi saanut sieltä,
pakenet muita ihmisiä, tuttuja ja läheisiä,
kaikkea sinä pakenet koko lopun elämäsi ajan,
ja sitä sinä teet ahdistavissa painajaisissa!

Siinä on sinun elämäsi mielettömyys,
ja kipupiste tässä elämän aikajanalla,
et unohda yhtään sekuntia ajastasi seinien sisällä,
se pysyy mielessä ja palaa uniisi ehkä joka yö!

Eikä mikään voi pyyhkiä näitä muistoja pois,
ne palaavat aina ja yhä uudestaan,
sinä olet vankina omassa mielessäsi,
ja siellä sairaalan seinien sisällä myös!

Sinua on huijattu ja petkutettu pahemmin,
sinua on manipuloitu ja peloteltu pahemmin,
mutta kukaan ei sinua uskonut silloinkaan,
ja sinä kärsit kaiken omissa nahoissasi,
ja omassa ruumiissasi kävipä miten tahansa!

Muistoja

Jokaisena päivänä,
löydä valon pilke,
etsi ilo jostakin,
pienestä eleestä,
tai toisen sanasta,
tai hyvästä teosta!

Antamalla saa enemmän,
voit antaa aikaasi yksinäiselle,
muutoin elämän kolhimalle,
lukea uuden runon,
tai etsiä vanhan laulun,
katsoa lapsuuden valokuvan.

Etsi hyviä muistoja,
ja tee jääkaapin oveen,
elämäsi tärkein muisto,
ja lue se aina silloin,
kun tarvitset voimia jatkaa!