Siinä he ovat,
katsovat minua,
ja minä katson heitä,
nuoria kauniita,
keskenkasvuisia hirviä,
emmekä pelkää toisiamme.
On jo hiukan hämärää,
taivaalla illan hennot pilvet,
auringon punerrus,
ja vain lintujen äänet,
pikkutylli, viklot,
rantasipi ja lokit.
Ilman täyttää kuikkien huudot,
uljaina ne lipuvat veden pintaa,
yksi tulee aivan lähelle,
ja olen vain siinä vaiti,
eikä ole mitään muuta,
sielu vain katsoo hämärtyvään,
valoisaan kevätyöhön.
Odotan kuulisinko teeret,
niiden iltaisen puhinan,
ehkä pian pulisevat,
mutta sitä en kuule,
ehkä toisena iltana,
tai aamulla aikaisin,
on parempi hetki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti