Siinä kurpat risteilevät,
kiertävät omaa reviiriään,
psiit, psiit, ja kuulen äänet,
tutut linnut ovat palanneet,
ja tiedän kesän tulevan pian.
Alkaa olla ilta jo pitkällä,
hämärä laskeutuu metsään,
näen vain tutut puut ja pellot,
kaikki ihmiset ovat vaienneet,
ja kuuntelen vain tuulta.
Minäkin risteilen ja kierrän,
etsin omaa paikkaani hyväksyttynä,
sellaisena ihmisenä kuin olen,
ja tiedän sen olevan vaikeampaa,
monelle muulle kuin omalle itselleni.
Olen armahtanut omat lentoratani,
enkä minä mitään reviiriä omista,
kuljen vain joskus levottomana,
oman rauhani olen rakentanut,
uudelleen sieluuni alusta alkaen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti