Viikki ja Fastholma 7.3.2020

Kevät

Jo taittui pimeys,

päivä on yötä pidempi,

koko luonto on herännyt,

ja linnut saapuvat.

Jo näki kiurun laululennon,

kuuli kurjen huudon,

ja valkoiset joutsenet,

lentävät pohjoista kohti,

kirkkaassa auringonvalossa.

Herännyt itse ihmettelemään,

miten paljon kokee vielä,

kuullessaan kaikki pöllöt,

joita on odottanut,

pimeimmän vuodenajan.

"Psykologinen peli"

Paljon on pitänyt etsiä,
tuhansia tunteja käyttää,
lukea paljon kirjallisuutta,
etsiä pahuuden lähteitä,
ja mustaa psykologiaa,
sekä muuta kirjallisuutta,
että ymmärtäisi enemmän,
kaikesta psykologisesta pelistä!

Ymmärtää olleensa nappula,
jota pyydettiin tekemään ensin sitä,
ja toisessa hetkessä jotain muuta,
ja lopulta ihminen puhuu itsensä,
sellaiseen umpisolmuun,
jota ei itsekään osaa selittää,
onpa vain pelinappula pelissä,
jota itse et osannut pelata,
mutta osasiko kukaan muukaan!

Miten oppisi enemmän,
pelastamaan ihmisiä näistä,
oppisi auttamaan ajoissa,
etteivät he menetä kaikkea,
koska heille uskotellaan valheita,
ja he eivät voi tietää syyllisiä,
vaan syyttävät vääriä ihmisiä,
ja sitten se synnyttää enemmän!

Tuhoutuu lähiympäristö,
ihmissuhteet, perhe, työ,
menee asunto, elämä, lapset,
koko lähipiiri on saastunut,
ja turmeltunut tässä pelissä!

Ihmistä on vaikea pelastaa,
jos hänet on saatu hoitoon,
sairaalaan asti tässä pelissä,
tuho on liian laaja kaikkialla,
ja kuka enää uskoo sellaista ihmistä,
sehän on vain se "hullu",
eikä edes ihminen enää!

Jälkeni jäävät elämään

Ei minua lannistettu,
vaikka kapuloita laitettiin,
paljon ja monenlaisia,
menopelini, rattaitteni alle.

Sieltä minä nousin siiville,
tuhkakasasta ylöspäin,
ja metsissä samoilin,
että järkeni pelaisi jälleen.

Kaiken sen pelleilyn jälkeen,
ja niiden turruttavien lääkkeiden,
joilla aivoni kutistettiin,
ja kaikki tunteeni tapettiin.

En minä mitään ihmettele,
miten ihminen ohjelmoitiin,
miten kaikki manipuloitiin,
ja siihen löytyi selvä kaava.

Mutta olen kaikesta kirjoittanut,
ja monta tarinaa julkaissut,
sieltä ne nousevat haamut,
ne fakebookin feikitkin!

Ja kaikki jäävät elämään,
ne tuhannet kirjoitukset,
ne kirjoitetut sanat nettiin,
ja ihmiset löytävät aina uutta!

Ymmärtävät kaiken tapahtuneen,
ja miten se voi ihmisen lannistaa,
ja miten se voi ihmisen muuttaa,
ja miten se voi silloin tuhota kaiken,
siihen asti eletyn elämän kokonaan!

Hiljainen tappaja

Ilta oli hämärtynyt, ja taivas oli kirkas. Tähtikuviot näkyivät kauniina, ja kuu paistoi täytenä taivaalla. Mies kuunteli ulkona istuen ympäristön ääniä. Vain jotkut linnut ääntelivät lähellä. Ilma oli lämmennyt jo, eikä ulkona ollut kylmä. Hän vain ajatteli menneisyyttään, ja kaikkia tapahtumia, niinkuin hän teki joka päivä. Mitään hän ei voinut unohtaa, eikä saanut mielestään. Hän ymmärsi, että hän oli kuin noiduttu johonkin tuntemattomaan.

Äänet pilkkasivat häntä taas, mutta hän ei kuunnellut niitä kuin hetken aikaa. Miksi sinä et lähde pois, ja jätä kaikkea taaksesi? Miksi sinä et lähde, ja anna rauhaa naapureille ja muille ihmisille? Äänet sanoivat hänen turmelevan ympäristön ja pilaavan muiden ihmisten elämän. Mitä varten sinä luulet selviäväsi kaikesta? Kyllä sinulle kostetaan kaikki tapahtumat, etkä sinä rauhaa tule koskaan saamaan.

Mies kuuli tutun jyrinän taustalla. Hän oli kuullut sen aikaisemmin kaupungissa. Se oli kuin joku kone olisi jyrissyt lähellä, mutta hän ei tiennyt, mistä ääni tuli. Ehkä se tuli vain puheen mukana kuten sihinäkin oli joskus voimakas ja korviin pistävänä tullut hänen korviinsa. Jyrinä kaikui puheen taustalla, ja hän muisti kuulleensa joskus muitakin ääniä puheen taustalla. Koirat haukkuivat välillä, ja välillä hän oli kuullut askeleiden ääniä, aivan kuin joku olisi kävellyt hiekkatiellä. Miten äänet olivat omituisia ja miten ne syntyivät hänen päässään?

Mies palasi sisälle. Vanha mies oli vielä hereillä, ja hetken aikaa he keskustelivat ilmasta ja tulevasta lämpimästä kaudesta. Vanha mies oli ihmeellisesti parantunut vaivoistaan, ja hän jaksoi olla valveilla liki koko päivän. Hän oli ollut taas ulkonakin, kun oli tarennut paremmin. Hän sanoi, että ei ehkä tiedä, selviääkö seuraavaa kylmää kautta. Mutta nyt hän oli kuitenkin parempi, ja iloitsi, että oli lämmintä ja kaikki oli kohta uutta ja vihreää ulkona. Hän ymmärsi, että kohta olisi paljon työtä pihassa ja viljelyksillä.

Kohta miehet menivät nukkumaan. Mies kuuli taas äänet, mutta hän ei jaksanut kauaa niitä kuunnella. Ne olivat olleet samanlaisia jo pitemmän aikaan, eikä hän enää kuullut mitään uutta tai ihmeellistä, vaan kaikki tuntui kertaukselta aikaisemmista tapahtumista. Siksi hän ei juurikaan jaksanut kuunnella ääniä tehdessään työtä. Joskus hän kuunteli ääniä, ja väitteli äänien kanssa. Mutta äänet eivät tuntuneet oppivan mitään uutta. Ne tuntuivat vain toistelevan samoja asioita, eikä niissä ollut oikeastaan mitään järkeenkäypää asiaa. Vihdoin mies nukahti uneen.

Lintuja Kuubasta

Kuuban kansallislintu kuubantrogoni, sekä kuubantodi, ani, kuubankultatikka, kuubanraitatikka, kuubanvihertikka.

Lintuja Kuubasta

Zapatan alueella on mahdollista nähdä paljon haikaroita. Lintuhavaintoja alueelta mm. amerikanharmaahaikara, jalohaikara, lumihaikara, sinihaikara, karibianhaikara, klovnihaikara, lehmähaikara, amerikanpelikaani, ruskopelikaani, oliivimerimetso, valkoibis, räyskä, nokisiipilokki, karibianflamingo, amerikansirri, amerikanmetsäviklo, keltajalkaviklo, amerikanibishaikara, pallokiitäjä, kuubanmustahaukka.