Ilta oli hämärtynyt, ja taivas oli kirkas. Tähtikuviot näkyivät kauniina, ja kuu paistoi täytenä taivaalla. Mies kuunteli ulkona istuen ympäristön ääniä. Vain jotkut linnut ääntelivät lähellä. Ilma oli lämmennyt jo, eikä ulkona ollut kylmä. Hän vain ajatteli menneisyyttään, ja kaikkia tapahtumia, niinkuin hän teki joka päivä. Mitään hän ei voinut unohtaa, eikä saanut mielestään. Hän ymmärsi, että hän oli kuin noiduttu johonkin tuntemattomaan.
Äänet pilkkasivat häntä taas, mutta hän ei kuunnellut niitä kuin hetken aikaa. Miksi sinä et lähde pois, ja jätä kaikkea taaksesi? Miksi sinä et lähde, ja anna rauhaa naapureille ja muille ihmisille? Äänet sanoivat hänen turmelevan ympäristön ja pilaavan muiden ihmisten elämän. Mitä varten sinä luulet selviäväsi kaikesta? Kyllä sinulle kostetaan kaikki tapahtumat, etkä sinä rauhaa tule koskaan saamaan.
Mies kuuli tutun jyrinän taustalla. Hän oli kuullut sen aikaisemmin kaupungissa. Se oli kuin joku kone olisi jyrissyt lähellä, mutta hän ei tiennyt, mistä ääni tuli. Ehkä se tuli vain puheen mukana kuten sihinäkin oli joskus voimakas ja korviin pistävänä tullut hänen korviinsa. Jyrinä kaikui puheen taustalla, ja hän muisti kuulleensa joskus muitakin ääniä puheen taustalla. Koirat haukkuivat välillä, ja välillä hän oli kuullut askeleiden ääniä, aivan kuin joku olisi kävellyt hiekkatiellä. Miten äänet olivat omituisia ja miten ne syntyivät hänen päässään?
Mies palasi sisälle. Vanha mies oli vielä hereillä, ja hetken aikaa he keskustelivat ilmasta ja tulevasta lämpimästä kaudesta. Vanha mies oli ihmeellisesti parantunut vaivoistaan, ja hän jaksoi olla valveilla liki koko päivän. Hän oli ollut taas ulkonakin, kun oli tarennut paremmin. Hän sanoi, että ei ehkä tiedä, selviääkö seuraavaa kylmää kautta. Mutta nyt hän oli kuitenkin parempi, ja iloitsi, että oli lämmintä ja kaikki oli kohta uutta ja vihreää ulkona. Hän ymmärsi, että kohta olisi paljon työtä pihassa ja viljelyksillä.
Kohta miehet menivät nukkumaan. Mies kuuli taas äänet, mutta hän ei jaksanut kauaa niitä kuunnella. Ne olivat olleet samanlaisia jo pitemmän aikaan, eikä hän enää kuullut mitään uutta tai ihmeellistä, vaan kaikki tuntui kertaukselta aikaisemmista tapahtumista. Siksi hän ei juurikaan jaksanut kuunnella ääniä tehdessään työtä. Joskus hän kuunteli ääniä, ja väitteli äänien kanssa. Mutta äänet eivät tuntuneet oppivan mitään uutta. Ne tuntuivat vain toistelevan samoja asioita, eikä niissä ollut oikeastaan mitään järkeenkäypää asiaa. Vihdoin mies nukahti uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti