Ei minua lannistettu,
vaikka kapuloita laitettiin,
paljon ja monenlaisia,
menopelini, rattaitteni alle.
Sieltä minä nousin siiville,
tuhkakasasta ylöspäin,
ja metsissä samoilin,
että järkeni pelaisi jälleen.
Kaiken sen pelleilyn jälkeen,
ja niiden turruttavien lääkkeiden,
joilla aivoni kutistettiin,
ja kaikki tunteeni tapettiin.
En minä mitään ihmettele,
miten ihminen ohjelmoitiin,
miten kaikki manipuloitiin,
ja siihen löytyi selvä kaava.
Mutta olen kaikesta kirjoittanut,
ja monta tarinaa julkaissut,
sieltä ne nousevat haamut,
ne fakebookin feikitkin!
Ja kaikki jäävät elämään,
ne tuhannet kirjoitukset,
ne kirjoitetut sanat nettiin,
ja ihmiset löytävät aina uutta!
Ymmärtävät kaiken tapahtuneen,
ja miten se voi ihmisen lannistaa,
ja miten se voi ihmisen muuttaa,
ja miten se voi silloin tuhota kaiken,
siihen asti eletyn elämän kokonaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti