Ystävän muistolle - kirjoitettu vuosia sitten

Ystävän muistolle

Hauras on elämän säie,

se hetkessä katoaa ja katkeaa,

se häviää yhtä helposti kuin,

usva kesäisen pellon yltä,

tai sadepisara koivun lehdeltä,

auringon lämmittäessä.

Niin vähän aikaa olla voi,

tai paljon ja emmekä tiedä,

minne tuntematon polku kuljettaa,

onko se tuttua ja turvallista tietä,

kuka meistä sen löytää voi,

ja kenelle se tie valitaan?

On vain paljon epävarmuutta,

mitä päivämme eteen tuo,

elämän virta meitä kuljettaa,

joskus kolhien, joskus hellien,

niin haurasta ja herkkää,

niin katoavaista elämä on.

Olemme rikkinäisiä astioita,

etsimme elämän säiettä,

emmekä aina sitä löytää voi,

helposti särkyvä sydän on,

se on kuin ohut syksyinen jää,

joka sirpaleiksi rikki risahtaa.

Muuttolintujen matkassa,

muutamme toiseen maahan,

saavumme rauhan satamaan,

siellä on kesä ja aurinko,

rauhallista ja kaunista,

hyvää matkaa sinulle ystävä!

Talvimetsän taikaa 2

Talvimetsän taikaa 2

Vaiti on metsä silloin,

kun tyyni on talvi-ilta,

hentoina nousevat heinät,

lumesta kurottelevat tupsut,

hangella hohtaa kuun valo.

Timanttien lailla tuikkivat koivut,

oksien huurre on unelmahöttöä,

vangitsee katseen taivaalle,

eikä kylmyys tunnu silloin,

kun katselee sinisistä hämärää.

Katselee lumoutuneena,

näkee salaperäisyyden,

ja varjoja puiden takana,

taianomaisena talvimetsä,

se kätkee elämän sisäänsä.

Se elää talvenkin keskellä,

ja herää kukoistukseen keväällä,

kesällä kaikki siellä kukkii,

syksyllä luonto luopuu kesästä,

ja odottaa taas talven tuloa.

Talvimetsän taikaa 1

Talvimetsän taikaa 1

Pehmeä lumi on lempeä,

sen keveys tuntuu iholla,

taianomaista on talvimetsä,

pakkasen kuorruttamat puut,

hohtavat auringon paisteessa.

Talvipäivän hämäryys kohtaa,

kaikissa siniharmaan sävyissä,

auringon laskiessa taivas,

hohtaa hentoina harsopilvinä,

kuin odottaen tähtien tuloa.

Pian syttyvät ensimmäiset,

ja hetki vain kun hämärtyy,

kohta koko taivas tuikkii,

tuhannet tähdet siellä,

lähettävät terveiset meille,

talvipäivän iltaan ja yöhön.

Kuu nousee varovasti,

antaa kalpean valonsa,

lumikiteet hohtavat hangilla,

metsässä rasahtavat puut,

pakkanen kiristyy yötä kohti,

kuuraa viimeisetkin koivut.

Vuodenajat - kesä ja talvi

 Kesä

Järven selkää katselen,
saaria kiertävät kiviset rannat,
rantakoivut tuulessa hiljaa huokailevat,
ja kaislikossa sorsapoikue ui,
muistoja veneretkistä kalassa siellä.

Peltojen keskellä talot näen,
ja katsoin aukeaa viljavainiota,
illan ruska värjää järven pintaa,
sininen hämärä lisääntyy,
ja pian nousee usva järven selälle.

Kuuluu kumea kaulushaikaran ääni,
järven poukaman kaislikosta,
tuttu veneranta ja kaislikko,
siellä juhlittu monet kalakeittoillat,
on veneretkille ja kalaan päästy.

Kaunis on järven selkä kesällä,
ilo laineiden  leikkiä katsella.

Talvi

Hiihtoladut rantoja kiertävät,
hohtavat koivut ja pajut,
talvipäivän huurteessa.

Sininen kajo metsästä heijastuu,
taivaan rannassa auringon kirkkaus,
valoa silmiä häikäisee.

Joulu 1973, kirjoitettu 2.1.1974

Niin vaihtui vuosi ja joulu on takanapäin. Kävin kolmissa pikkujouluissa. Joulu kului tavallisen kiireen merkeissä. Jouluna en ollut joulukirkossa. Muut olivat Tapaninpäivänä perhekirkossa. Joululahjaksi sain monot, sukset, tunikan, hammasharjan ja piirustuslehtiön. Kokeilin jo kaikkea ja olen tyytyväinen. Jouluna kävimme mummolassa ja Rinneahoilla. Tapaninpäivänä kävin Marja-ahossa ja illalla kävimme Hukanmäessä.

Ilma on ollut jo talvinen. Tosin pari kertaa on ollut suoja. Hiihdin eilen 14 kilometriä ja olen nyt hiihtänyt 26 kilometriä. Meidän täytyy hiihtää 100.

Uudenvuoden aattona meillä oli Rinneahot, kuten tavallisesti. Valoimme tinaa ja paistoimme makkaraa. Sain merimiinan ja jonkun ihmisen. Kello 24.00 meni T sisar ja H veli rappusille. He näkivät ilotulitusraketteja ja huusivat meitä myös tulemaan sinne. Ilotulitus näkyi todella upeasti.

Koulu alkoi tänään. Lukion oppilaat suunnittelevat opetusta ja meillä ei ole nyt läksyjä. Todistuksen sain yllättävän hyvän. Keskiarvo oli laskenut vain 0,4. Nyt se on 8,4.

Äärettömyydessä - sävelletty laulu - Leilan muistolle

”Äärettömyydessä”

Kaukana on äitimaa nyt,
kuulen tuttua laulua jälleen,
mistä ihanat äänet tulevat,
äärettömästä avaruudesta,
sinisenä hohtavasta valosta.

Vain on omassa päässäni,
soivana sama sävel tuo,
tuulen mukanaan tuoma,
tullut kaikuna korviini kaukaa,
toisesta uudesta maasta lie.

Omassa päässäni se vain on,
ihmeellinen tämä lempeä tie,
mietteissäni jälleen hetkisen,
ajatuksiin turvallisiin vajosin,
leijailin siivin valkoisin vain.

Tuntematon tieni mitä on,
suuntaa vailla mihin mennä,
ja vajavaiseksi jäänyt on,
hentoinen kuin yön tuuli,
usvana kaiken yllä leijuva.

Siinäkö kaikki vain olikin,
pimeyteen äitimaani jäänyt on,
minä muutan jonnekin pois,
palaanko koskaan tuskin vain,
kevyesti liu'un eteenpäin..

Loppumaton tieni pääty ei, 
minun matkani kauas vie,
tuntematon on määränpää,
mutta turvallisin ajatuksin,
sinne lempeästi leijailen.

Leilan -muistolle omistettu runo

Toivossa hyvä elää - sävelletty laulu

Toivossa hyvä elää

Kultana valo loistaa,

aamulla aikaisin kesällä,

aurinko aina herää,

hellästi herättää kulkijan.

Muistojen silta silloin,

kulkijan tukena matkalla,

tunnelma kesäillan,

hetkessä herkästi vaihtuva.

Lohtuna illan tähti,

taivaalla kirkkaana loistava,

huominen uusi päivä,

haaveena varjossa viipyvä.

Toivossa hyvä elää,

kaikkea kaunista odottaa,

uutena saapuu päivä,

uskoa, voimia antaen.

Laina-mummon muistolle, eli 97 -vuotiaaksi.

”jokainen päivä armo uus”

Kohti vapautta - sävelletty laulu

Kohti vapautta, Kerttu -tädin muistolle kirjoitettu

Syksy on korjannut kypsää viljaa,

korsi on taittunut tuulessa,

ja katkennut,

ja pian satava lumi peittää sen.

On täyttynyt päiväni olla täällä,

olla osa tätä suurta,

ja pelottavaa maailmaa,

mutta nyt olen vapaana kaikesta tästä.

Olen lentänyt muuttolintujen matkassa,

kaukaisemmille maille,

auringon lämpöön,

ja kaikki on niin kaunista siellä.

Mikä minua voisi odottaa siellä,

eihän minulla voi olla tietoa siitä,

en minä pelkää,

enkä minä tunne murhetta siitä.

Olen vain lintunen kotia vailla ollut,

olen vain eksynyt,

ja etsinyt kauan,

olkoon matkani siis rauhallinen..

Syksyn satoa korjataan aina talven tullen,

niinpä kurkiauran mukaan,

minäkin lähdin,

ja lensin kohti pilviä vapautta etsien.

Löysin rauhan ja vapauden sataman,

jota kauan olen jo etsinyt,

ja harhaillut,

ja olen kaikesta turhasta päässyt pois.

Yön lapsi -sävelletty laulu

Yön lapsi

Illan tullen syttyvät tähdet,

kuun reuna tulee esiin,

salaa puiden takaa.

Metsä hämärtyy,

pian on pimeää,

kietoutuen ympärille.

Oloni on rauhallinen,

mieleni levollinen,

eikä minulla mitään,

mitä pelkäisin,

pimeys on turvani,

kätkee minut syliinsä.

Olen päivisin rauhaton,

yö on minun aikaani,

yölle minä kuulun,

missä olet tähteni,

sinua taivaalta etsin,

toivon lentosi mukaan.

Minä pimeyteen syntynyt,

yön pimeydessä elän,

sielussani sykkii, soi,

sävelet kuulen, sanatkin,

vaikka ääntä en kuule,

vain ajatukseni kiitävät.

Minä katson pimeään,

kuuntelen hiljaisia ääniä,

tuuli hiljaa heijaa,

vaimentunut laulu,

joskus rapsahtaa,

ja olen kotonani.

Katson tähtien tuiketta,

toivoisin pääseväni,

tähtien tarhaan joskus,

olla tähden lentona.

olkoon tähteni kirkas,

odotan sinua tähteni.

Milloin minut noudat,

ei minua huolestuta,

sieluni on rauhallinen,

on metsässä turvani,

pimeys verhoutuu,

kuuntelen hiljaa.

Siellä sieluni kotimaa,

siellä sinä odotat,

kun aikani on tullut,

eikä ole kiirettä,

odotat tähteni siellä,

kun aika on kypsää.

Lapsuuden joulu - sävelletty laulu

Lapsuuden joulu

Muistanko joulut kaikki lapsuuden,
navetan lehmät, kelpo hevosen,
muistanko heinän tuoksun kesäisen,
keskellä talvipäivän tummuvan.

Hämärä päivä talven keskellä, 
saapuva ilta vie lapsuuteen,
tuvassa tuoksu, joulun tunnelma
kuusessa tähti, loiste kynttiläin.

Lahjoja saavat lapset iloiset,
odottavat iltaa jouluaaton,
toisiko pukki paljon meillekin,
ollaanko oltu kyllin kiltisti?

Lapsena joulu täyttää mielemme,
pienestä syntyy onni riemuineen,
iloita jospa saa lahjoista,
loistaa onnea lasten silmistä.

Vielä muistanko joulut lapsuuden,
iloisen mielen, kodin rauhallisen?
Jo lähti pukki kontteineen,
lasten mielestä vieras ihmeellinen.

Sanat: Ulla-Maria Jokipii
ja Anne-Marie Korkealehto

Sävelletyt laulut!

”Joutsen”

Jos on maa kultaa täynnä,

aurinko, kuu ja tähdet.

Pilvien harsoiset reunat,

varjossa suuren puun.

Katson maata kultaista,

kun odotan aikaa,

jolloin valkoiset siivet

selkääni vihdoin saan.

Vapaana liidän

kuin valkoinen joutsen.

Ylemmälle yhä kohoan,

kunnes puu katoaa.

Näen kaiken kullan,

sen maan niin kultaisen,

sen maan niin ihanan, ihanan.

Kuin siiven isku,

on hetki,

- hiljainen kutsu vaan,

tulla maailmaan omaan,

elämään ihmisten.

Niin vaihtuu joutsen valkoinen

hahmoon ihmisen uneksien,

takaa taivaiden maasta,

vain jota haaveilla saa.

Vapaana liidän

kuin valkoinen joutsen.

”Kesä lapsuuden”

Niin onnellista olla lapsi kesän,

huoletonta elo kodin sen.

Vain lapsuudessa kokea voi,

ei huomisesta tunne huolta, ei.

Muistatko vielä kotipihan sen,

katveessa kuusen, pihakoivujen,

tunnetko tuoksun kukkaketojen,

valossa kirkkaan aamuauringon.

Niin onnellista olla lapsi kesän,

huoletonta elo kodin sen.

Vain lapsuudessa kokea voi,

ei huomisesta tunne huolta, ei.

Muistatko aitan kotipihan sen,

laidassa metsän, ikihonkien,

tunnetko tuoksun heinäpeltojen,

jälkeen sen päivän kuurosateisen.

Niin onnellista olla lapsi kesän,

huoletonta elo kodin sen.

Vain lapsuudessa kokea voi,

ei huomisesta tunne huolta, ei.

Mielessä lapsen kotipihan sen,

säilynyt muistot pihakoivujen,

hentoinen tuoksu kukkaketojen,

laulussa linnun sulosointujen.

Niin onnellista olla lapsi kesän,

huoletonta elo kodin sen.

Vain lapsuudessa kokea voi,

ei huomisesta tunne huolta, ei.

”Kesäniityllä”

Kauniina muistan kissankellot,

siniset kukat kesän tuulessa,

keinuvat kilpaa, värit loistavat ne,

taipuvat hiljaa kukin kumartain.

Perhoset pellon yllä kisaavat,

nousevat ilmaan siivet levällään,

koittavi vapaus uuteen maailmaan,

niittyjen ylle, kukkien keskelle.

Taivaalla kaartaa haarapääsky,

visertää uuden laulun iloisen,

kirkkaalle kesän taivaan siniselle,

korkealle lentää lailla kiurusen.

Auringon säteet metsänrannassa

takana punaan taivaan värjäävät,

hämärä hetki, illan hehkua,

metsissä kaikuu laulu lintusen.

Kuulaana hohtaa taivaanranta,

hiipivä usva peittää niittyset,

saapuvi taika öinen keskikesän,

odottaa uutta päivää auringon.

Joulun taika - Sielun untuvia -kokoelma 2014

Joulun taika

Lempeä pehmeä lumi,

kiteitä ilmassa ja tuulessa,

talvipäivän sininen valo,

kirkossa tuikkivat kynttilät.

Huurteiset puut kuorrutetut,

lumikuurassa kumartelevat,

kaukana ajatukset kulkevat,

muistoissa lapsuuden kodin.

Kylmää ei silloin siellä tunne,

ja aika kuluu kuin haaveillen,

ihaillen joulukuusta valoissa,

keskellä hiljaista lumisadetta.

Muistoja mieleeni palaa,

jouluja lapsuuden kodin,

kuinka paljon silloin saikaan,

kauniita muistoja sydämeen.

Lumen kisailu tuulessa yltyy,

valo leikkii joulukuun illassa,

ja on vain yksi suuri tunne,

joulun taika on aina läsnä.

The Blue Moment - the new collection 2014

The Blue Moment

Just freezing cold and the moonlight outside in the winter,

the snowflakes falling down slowly, only some small clouds,

the blue moment of the nature is amazing, before the darkness,

all the forest seems like a mysterious wonderland in this land,

feeling the coldness on the face and the wind is not hard,

it is just the feeling of the soft snow and only the snow.

Something should to seek for always again and always again,

as it has been so dark without snow around the darkness,

the sun has been so rare as it is waking of the winter sleep,

feeling warm inside of your heart not much earlier done,

has been so great to see all this now happened wanter so long,

have to be happy of the this moment as a blue moment will be.

To enjoy the all playing outside feeling the whiteness of the snow,

the darkness of the night the softness of the snow, the shining of the moon,

be so warm in your mind and outside so cold which cannot feel now,

happy as finally got this white wonderland as snowing softly,

and playing with this amazing snow in this lovely evening,

at the moonlight shining and giving very calm light to this world.

Seen only you and your loved to enjoy be happy in this white world,

your hearts are warm inside, this freezing cold could be feel on the face,

doesn't matter then can be like the young children in the playground now,

and happy and free as a blue moment of the winter was so wonderfull,

it will give then magic hope to the new years and the life in the softly snowing,

at the calm moonlight and have warm in the heart and in love.

It is fun to play in the snow and feel like a child the happiness of the life,

to remember all the days with the sisters and the brothers were together,

without knowing any worries just to enjoy of this moment as the feelings,

to remember the silence of the forest and the secrets of the nature,

to waking up to see the others as a man and a woman to be different,

to have then the first love in the life and feeling the happiness then.

It is the memories of the past which fill now the minds sometimes,

as the moments have been so strong and gave something,

to get this same feeling later and again to enjoy of it now,

it is just more than only a moment in the life, it is the secret of the life,

have so much love and feel all this love later in your mind,

feeling warm inside in your hearts to enjoy this blue moment.

Lapsuuden kesäaamu

Hiljaisuus ja levollinen uni,
hento linnun laulu sanoman tuo,
kaukaisuudesta ja kaipuusta,
jos lapsuuden haaveet ja huolettomuus,
palata elämään voisi,
se luonto ja metsä lähellä,
pihakoivun kauneus ja tuoksu,
ja kesäpeltojen yllä oleva usva,
kasvien päällä aamun kaste,
pisarat kimmeltävät timanttien lailla,
heti auringon ensisäteistä,
ja herättää kaiken elämään.

Ja aamuauringon myötä,
karja palaa laitumelle,
auringon vyöryessä taivaalle,
lapsen mieli miettii,
yhä hetken kesäyön taikaa,
turvallinen pihamaa ja tuttu tienoo,
onnellista olla voi lapsen,
huolet silloin vielä kaukana,
mieli lapsosen sen onnellisen,
aikuisuuden vaaroista vapaa.

Viimeiset säteet - kokoelma: Sielun untuvat 2014

Viimeiset säteet

Kuin kultaiset ovat,

auringon säteet,

ilta hämärään laskeutuu,

taivaan keltainen hohto,

loistaa puiden takaa.


Kesäyöhön ilta,

laskeutuu hiljaa,

tuhannet säteet kultaiset

jättävät jäähyväiset,

ja yön rauha täyttää,

nyt metsämaan.


Vaikenee yön äänet,

ja raukeus hiipii hämärään,

ihmisen mielen täyttää,

ja tämän illan täydellisen

kaikkine muistoineen.



On aika sanoa nyt,

hyvästi menneelle päivälle

ja ottaa vastaa uusi yö,

joka unohtaa ja armahtaa

kahleista edellisen päivän.



Eikä mieltäni enää vangitse,

vaan odottaa jo uutta,

uutta aamua valkenevaa,

kuin vanhaa tuttua,

jota tervehtiä saa.

Jouluyön sanoma

Unelmoiden jouluaatosta,
hiljentyen kuuntelemaan,
sanomaa ensimmäisen joulun,
kun enkeli ilmoitti sanoman,
on lapsi syntynyt seimeen,
siitä merkiksi syttyi tähti,
siis seuratkaa ja rientäkää.

Niin enkelit kuorossaan,
nyt ylistystä lauloivat,
ja paimenet kiiruhtivat,
joulun lasta katsomaan,
uudestaan taas kuulla saa,
sanoman ensimmäisen tuon,
se kätkekää sydämeemme.

Se uudeksi meidät luo,
kun syttyy tuhannet valot,
nuo jouluyön kynttilät nyt,
ja palata kai uudestaan taas,
saa jokainen sanoman luo,
tuon jouluyön ensimmäisen,
kuin paimenet kedolla nuo.