Yön
lapsi
Illan
tullen syttyvät tähdet,
kuun
reuna tulee esiin,
salaa
puiden takaa.
Metsä
hämärtyy,
pian
on pimeää,
kietoutuen
ympärille.
Oloni
on rauhallinen,
mieleni
levollinen,
eikä
minulla mitään,
mitä
pelkäisin,
pimeys
on turvani,
kätkee
minut syliinsä.
Olen
päivisin rauhaton,
yö
on minun aikaani,
yölle
minä kuulun,
missä
olet tähteni,
sinua
taivaalta etsin,
toivon
lentosi mukaan.
Minä
pimeyteen syntynyt,
yön
pimeydessä elän,
sielussani
sykkii, soi,
sävelet
kuulen, sanatkin,
vaikka
ääntä en kuule,
vain
ajatukseni kiitävät.
Minä
katson pimeään,
kuuntelen
hiljaisia ääniä,
tuuli
hiljaa heijaa,
vaimentunut
laulu,
joskus
rapsahtaa,
ja
olen kotonani.
Katson
tähtien tuiketta,
toivoisin
pääseväni,
tähtien
tarhaan joskus,
olla
tähden lentona.
olkoon
tähteni kirkas,
odotan
sinua tähteni.
Milloin
minut noudat,
ei
minua huolestuta,
sieluni
on rauhallinen,
on
metsässä turvani,
pimeys
verhoutuu,
kuuntelen
hiljaa.
Siellä
sieluni kotimaa,
siellä
sinä odotat,
kun
aikani on tullut,
eikä
ole kiirettä,
odotat
tähteni siellä,
kun
aika on kypsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti