Elämän
sävelet
Kuulaana
ja kirkkaana kaikuvat elämän sävelet,
silloin
kun niitä haluaa todella kuulla,
ja
hiljentyen hennoiksi kaiuksi toisinaan,
tuskin
korvin kuultaviksi sanomattomiksi sanoiksi,
hiljaisina
kuiskauksina havisevat heinikoissa,
kahisevina
tuulen ääninä rantalepikoissa.
Hitaasti
ja hartaasti taipuvat myös elämän vedet,
vaikka
virtaavat kuohuvina koskina toisinaan,
pidätellen
suuremmissa mutkapaikoissa,
kiertäen
kivet ja kannot, ja karikot,
elämän
virrat ovat laajasti virtaavia,
toisinaan
taas heikentyen hitaiksi.
Joskus
pohjamudista samentuneina vesinä,
ja siksi
ne nostavat kaiken tomun pintaan,
kunnes
taas kivikkopuroissa puhdistuvat,
pulppuavat
helmeilevinä pisaroina,
loistavat
kristallinkirkkaina palloina,
jokainen
auringossa kilpaa kimaltaen.
Nousevat
kiivaasti pintaan elämän rytmissä,
kiihdyttävät
vauhtiaan korkeissa kohdissa,
ja
ylitettävän harjujen selkiä kapeina noroina,
laajeten
taas suvantovaiheessa pelloille,
joissa
etenevät tasaisesti ja hitaasti,
kuten
elämä on välillä verkkaista,
ja
tapahtumista vapaata tasaista,
samaa
harmaata päivästä päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti