Ajelehdin ajatuksien virrassa,
höyry nousee hengityksestä,
ja kosken pyörteistä,
rannassa jääriitettä,
koskikara kivellä keikistelee,
pyrähtää veden alle,
kunnes taas pinnalle pulpahtaa,
vain hetkisen viivähtää,
ja taas sukeltaa pinnan alle.
Taivaanranta punertaa,
pilven hattarat taivaalla,
kuun sirppi hentona,
kuulaalla taivaalla,
auringon säteet alhaalla,
metsän rannan tasalla,
lyhyt on talvipäivä,
iltapäivän sininen hetki.
Kuuntelen ajatuksiani,
olen kirjoittanut paljon,
turhuuksiakin toistellut,
kaivannut keskeytyksiä,
elämän kiihkeään virtaan,
pysähtynyt kosken partaalla,
hypähdellyt koskikaran lailla,
kiveltä kivelle uinut,
ja sukeltanut välillä syvälle.
Elämän matka on pitkä,
taivaanrannat toisenlaiset,
ovat toisina aamuina olleet,
repaleisia pilvien harsot,
ja lyhyitä toiset hetket,
olenko paljon sinisiä löytänyt,
sillä ei ole merkitystä nyt,
vaan olenko pakkasista selvinnyt,
elämän lämpöön päässyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti