Nyt on tullut jo vuosi täyteen jälleen työelämässä. Nopeasti on vuosi mennyt, tuntui kuin vasta eilen olisin aloittanut työt. Asiakkaat alkavat olla tuttuja ja monet jutut on vaihdettu puolin ja toisin, oltu tukena arjen askareissa. Monta kotia on nähty ja monessa käydään säännöllisesti. Toki asiakkaita vaihtuu ja ihmisiä vaihtuu, mutta antoisaa on ollut ja kokenut onnistuneensa elämässään työntekijänä ja ihmisenä.
Joskus se aurinko paistaa risukasaankin kaikkien vaikeuksien jälkeen. On vain mentävä eteenpäin entistä itsenäisemmin ja paremmin voimin. Olen saanut uuden elämän kaiken tapahtuneen jälkeen ja uuden mahdollisuuden elämässä. Olin aikaisemmassa työpaikassa 27 vuotta, ja tuskinpa nyt teen enää niin pitkää uraa. Toki kymmenen vuotta on vielä mahdollista olla työelämässä liki seitsemänkymppiseksi, jos terveys säilyy hyvänä ja sydän kestää korjauksen jälkeen.
Sydämen liki täydellinen toimintakyvyttömyys oli vaikea tietää ja vaikea ennustaa. Se oli salakavala sairaus, josta selviäminen oli vain sen 2 % varassa, jos tukos oli 98 % sepelvaltimossa. Jokainen saman sairauden uhri tietää, miten hiuskarvan varassa elämä on voinut olla. Oli paljon oireita ja vääriä diagnooseja taustalla. Hoidettiin väärin ja väärällä tavalla, ja kuilu oli syvempi kuin uskoisi nyt elämän ja entisen elämän kanssa. Miten naisten sydänsairaudet voidaan tällä tavalla jättää huomioimatta, koska oireita oli jo viisi vuotta ja se suunnaton väsymys koko elimistössä. Lopulta en pystynyt edes ulkona olemaan pakkasessa, ja olin kuin vanki neljän seinän sisällä.
Jokainen tietää, mitä se tekee ihmiselle, kun toimintakyky on erittäin rajoittunut ja lääkkeet ovat väärät. Jokainen siinä tilassa ollut voidaan tehdä hulluksi ja mielisairaaksi jonkun kiusanteon kohteena, ja sitähän käytettiin sitten hyväksi monella tapaa joidenkin nuorten tekemässä jutussa. Se on liian vaikea selitettäväksi, niin monta vuotta ja juttua tehtiin mitä ihmeellisempiä tempauksia.
Mutta kukaan ei alussa uskonut, ja miten ihmisen mieli särkyy, kun ei pysty jakamaan kokemuksia. Vasta nyt kun saan koko valtakunnallisen ryhmän tuen ja jaamme kokemuksia ja tietoa kaikkien kesken, olen kokenut, että olen yhtäarvokas siinä ryhmässä ja tukihenkilönä muillekin kuin kuka tahansa muu ihminen.
Minä elän itsenäisemmin ja niin aion tehdä jatkossakin, onhan minulla vain tämä yksi elämä. Minä autan niitä, jotka apuani tarvitsevat, ja heitä on paljon. Olen jo menossa tukihenkilönä ja kokemuksieni jakana tapaamaan ihmistä toiselta puolelta Suomea. Hänen tarinansa on raaka kertomus kuinka ihmistä voidaan kohdella kaltoin ulkopuolisten taholta.
Lähipiirin suhteet sotketaan joidenkin ulkopuolisten kiusantekijöiden toimesta. Nämä ovat uskomattomia tarinoita Suomessa, vain me ryhmässä tiedämme kaikki, miten saadaan ihmisistä huonoja ihmisiä muiden silmissä ja koko yhteiskunnassa.
Todellisuutta eivät muut ihmiset voi koskaan käsittää, sen olen todennut ja siksi toimin siten kuin parhaiten itse näen asiakseni toimia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti