Suuri taakka sydämessä,
vereslihalle revittynä,
haavoja viilletty täyteen,
eikä kukaan tiedä syytä,
jonka vain ihminen itse tajuaa,
sen näkymättömän voiman,
jolla mieli on saatu manipuloitua,
kaasuvalotuksen uhrina,
lopulta koko ympäristön tuomitsemana.
Ihmisen osa on lopulta arvaamaton,
ja ihmisesta on tullut täysin arvoton,
kukaan ei välitä enää kuunnella,
eikä kukaan muu tiedä totuutta,
olet vain toisten armoilla,
joillakin epämääräisillä sanoilla,
jotka eivät ole olleet edes omia,
sinut on vain manipuloitu sanomaan,
kaikki se törky jonkun muun toimesta.
Kun ihminen tajuaa,
mihin satimeen hänet on ajettu,
hän joutuu valehtelemaan,
jokaikisena päivänä siellä,
päästäkseen ulos joskus,
koska kukaan ei usko häntä,
sillä eihän sellaista voi tapahtua,
se tapahtuu vain elokuvissa,
tai jossakin tieteistarinassa,
sitä näkymätöntä maailmaa,
ei voi omin silmin havaita,
tai mitenkään todeta.
Mikä on ihmisyyden mitta,
koska se tapahtunut on suurempi kärsimys,
kuin olisi vaikkapa oman läheisen kuolema,
tai avioeron ottaminen,
ne kaikki ovat hyvin pieniä siinä,
jos sielua on satutettu paljon pahemmin,
ja paljon kovemmin asein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti