Ei minulta mitään puutu,
ei, enkä minä pelkää mitään,
minä olen vain turvassa,
yksin ja tunturin laella.
Minun sieluni lepää,
näissä sinissä maisemissa,
tunturien huippuja,
kaukana siintävät järvet,
ja tuivertava tuuli,
joka sekoittaa tukkaani.
Miten minä voisin pelätä,
sillä elämä on tässä ja nyt,
tässä avarassa tunteessa,
ja maailman syleilyssä,
minä vain elän ja olen,
oman aikani tässä mukana.
Joku muu on suurempaa,
enkä minä kohtaloa voi vaihtaa,
siksi minä vain elän joka päivä,
niinkuin se olisi se viimeinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti