Sytytin kynttilän hämärään pihaan,
kuuntelin tuulen huminaa puissa,
katsoin pilvistä taivasta,
ja etsin katseellani kuuta,
jota en löytänyt sieltä.
Se piileksi pilviverhon takana,
eikä antanut minun nähdä pintaansa,
jonka olisi pitänyt olla punainen,
enkä tapahtumaa jota ei usein näe,
sellaisena kuin se olisi eilen ollut.
Eihän ihminen aina saa haluamaansa,
hän voi vain toivoa niin tapahtuvan,
hän kulkee ja etsii omia reittejään,
ja on vain löytävä itselleen tarpeellisen.
Ei kannata sitä kuuta tai aurinkoa tavoitella,
on vain katsottava kaikkea lähempää,
voi kulkea metsän poluilla ja nauttia,
nähdä kaikki se luonto ja elämä siellä.
Siinä kaikessa pienessä on kaikki se,
mitä tarvitset matkaasi varten,
ja miten vähällä tulet selviämään,
tässä ihmisen elämän pituisessa elämässä!
Jos vain osaat olla rauhallinen,
ja et hermostu kaiken maailman touhuista,
voit vain tyytyä pienempiin ympyröihin,
tai niihin itsenäisesti luomiisi puitteisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti