Mies oli ajautunut yhä syvemmälle kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Hän ei ymmärtänyt kuinka paljon häntä käytettiin hyväksi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hänen oudot kipukohtaukset olivat välillä raivostuttavia ja valvottivat häntä yökausia. Samoin ihmeellinen sihinä ja outo matala murina tuntuivat eniten kotona ja hän ymmärsi, että päivät hän pärjäsi paremmin kodin ulkopuolella kuin yöt kotona. Koti oli kuin noiduttu jostakin syystä, ja hän väsyi välillä öisin outoihin ääniin sekä jopa naisen puheeseen. Tilanne oli erittäin ristiriitainen, ja siksi hän ei osannut enää ajatella järkevästi, mikä oli totta ja mikä ei!
Toisinaan hän tunsi kateutta ja katkeruutta toisia ihmisiä kohtaan. Hän huomasi myös äänien antavan virikkeitä hänelle tähän suuntaan. Hän tunsi, että hän oli epäonnistunut ihminen elämässään. Samoin hänelle sanottiin usein, että hän on huono ihminen ja kelvoton, ja tuskin kukaan pitää hänestä. Häntä ajatettiin myös ystäviään vastaan tavalla, jota hän itse ei tunnistanut. Hän huomasi ystävien jopa joskus pelkäävän, mitä hänelle oli tapahtunut. Ystävät karttoivat häntä kaiken tapahtuneen jälkeen. Hän oli ikään kuin jossakin ihmissuhdepelissä, jossa ei ollut voittajia!
Tapahtumat työpaikalla olivat olleet outoja ja rikos pistettiin hänen syykseen. Hän ei voinut puolustautua siinä asiassa. Hän oli toiminut ohjeiden mukaan tai vanhan käytännön mukaan, mutta se oli johtanut huonoon lopputulokseen. Hän tuli tuomituksi ankarammin työkaverien osalta, kuin se olisi ollut muussa tapauksessa, koska tapahtuma oli liian outo ja omituinen ollakseen uskottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti