Miten maailman murheita tulkitsi,
ettei vaipusi itsekin niiden mukana,
miten tavallisen ihmisen vaikeuksia,
ettei sitoisi itseään niihin kiinni,
ja jäisi kahlehdituksi?
Ei voisi toimia enää vapaasti,
eikä olisi mikään oikea ihminen,
sellainen täysin oleva ja tunteva,
vaan vain vajavaisesti itsenäinen,
jolta puuttuisi suurin osa,
siitä itsemääräämisoikeudesta,
joka on ihmisen perusoikeus.
Heitä minä ajattelen usein,
mikä on heidän kohtalonsa oleva,
ja miten ihminen voi elää siinä tilassa,
ettei itse voi päättää omista asioistaan,
eikä voi kulkea tai liikkua vapaasti,
olisi vain painolastina tässä ajassa.
Tuskin itse siinä tilassa eläisin,
en minä sellaista koskaan hyväksyisi,
ei se elämää minulle enää olisi,
se oli kidutusta ja kärsimystä,
joka olisi kuolemaa pahempi!
Näin minä ajattelin itse,
elän kuten yksittäinen lintukin elää,
elän vain yhden hetken ja päivän,
enkä voi tietää seuraavasta hetkestä,
tai huomisesta, olenko edes elossa silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti