keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Hiljainen tappaja

Mies oli nukkunut ehkä tunnin. Häntä yskitti kovasti, ja kurkkua pisteli, ja hän tunsi korvissaan myös kipua. Äänet pilkkasivat häntä, että mikä hän on työtä tekemään siellä? Eikö hän voisi luovuttaa ja anoa armoa, että hän on aivan hullu ja naurettava tehdessään tuollaista työtä ruokapalkalla ja asuntoa vastaan?

Kurkku oli muuttunut kovin kipeäksi aivan yhtäkkiä ja oli vaikea niellä. Mies kokeili poskia ja kieltään ja huomasi purreensa unissaan poskiinsa ja kieleen haavaumia. Hän ymmärsi, että jokin häntä vaivasi kovasti. Tapahtumat olivat outoja, eikä hän ollut vilustunut tai muutoinkaan ollut ihmisten kanssa tekemisissä.

Hän alkoi hiljaa siistimään makuupaikkaansa ja siirteli tavarat järjestykseen. Hän halusi pitää hyvää huolta omasta tilastaan. Kaikki työkalut ja esineet olivat vanhoja ja kuluneita, mutta ne olivat hyvin pidetty kunnossa. Mies tutki kaiken rakennuksessa. Hän mietti, miten paljon ne olivat elämää nähneet nämä vanhat työkalut, ja kuka oli niitä käyttänyt vanhuksen lisäksi. Olisiko jotkut olleet jopa yli sata vuotta vanhoja? Hän ihmetteli itsekseen joitakin työkaluja, joita hän ei ollut ennen nähnyt. Miten paljon hänellä oli opittavaa, ja miksi hän ei auttaisi töissä?


Mies unohti kaiken kokemansa kivun ja lähti ulos. Kohta vanha mies tuli myös ulos. Yhdessä he tutkivat työkaluja ja vanha mies kertoi paljon työkaluista, ja mitä niillä kaikilla oli tehty. Mies innostui kovasti kuulemastaan. Hän ymmärsi, että vanhoilla ihmisillä on paljon sellaista tietoa, mitä hän ei voinut tietää, ja heillä oli viisautta säilyttää kaikkea tarpeellista. Hän kuunteli vanhuksen kertomuksiä työstä ja elämästä ja iloitsi, että sai jakaa ne tarinat hänen kanssaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti