Rajallista matkaa kukin kuljemme,
oman mittamme mukaisesti,
sen voi hyvin tiedostaa,
kun näkee kanssakulkijoita,
häviävän rajan toiselle puolelle,
kuka nuorempana, kuka vanhempana,
jokaisella on oma aikansa,
tässä maailman aikamatkassa!
Miten ymmärtäisimme enemmän,
mikä on elämässä tarpeellisinta,
kun näkee liian paljon vääryyttä,
tai toisten ihmisten kärsimystä,
ettei voi aina ymmärtää,
miten maailman taakat on jaettu?
Voi vain hyväksyä oman kohtalonsa,
tyytyä siihen mitä on saanut,
ja mitä elämä on antanut,
koska toisinkin kaikki voisi olla,
paljon pahemmin ja vaikeammin,
eikä pystyisi vaikuttamaan.
Nyt olen enemmän elämässä kiinni,
pystyn vielä ehkä auttamaan,
niitä joita tielläni kohtaan,
olemaan läheinen niille,
joita voin auttaa ja kuunnella,
arkiaskareissa taidoillani palvella!
Siinä on minun tärkein osa,
olla läsnä näille ehtoopuolella,
jo elämään ehtineille ihmisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti