Miehet joivat teetä ja ilta kului nopeasti. Vanha mies kertoi vaikuttavia kertomuksia omasta elämästään. Hänellä oli ollut vaimo, ja poika. Hän kertoi, että hänen poikansa oli kuollut tapaturmaisesti, eikä vaimo ollut enää ollut entisellään sen jälkeen. Vaimo oli surrut poikaa paljon enemmän ja raskaammin kuin hän. Vaimo oli menettänyt elämänhalunsa, ja eikä heidän elämänsä ollut kovin hyvää. Vaimo itki usein ja suri poikaa, hän laihtui ja kuihtui pois elämästä. Vanha mies ymmärsi äidin surevan lastaan paljon enemmän, ja että hänen vaimolleen poika oli ollut vieläkin läheisempi kuin hän. Hän ei voinut koskaan korvata lasta vaimonsa elämässä. Lapsi oli ollut heidän silmäteränsä syntymästään lähtien, ja paljon kalliimpi perheenjäsen kuin kukaan osasi arvata. Lapsi oli heidän ainoansa, ja siksi he olivat olleet suruissaan pitkään.
Vanha mies sanoi olevansa väsynyt ja pian tulisi jo ilta. Hän alkoi lepäämään aikaisin, ja heräsi varhain aamulla. Nuorempi mies vetäytyi omaan rauhaansa. Hän kuuli taas äänien puhuvan, ja hän alkoi keskustelemaan äänien kanssa. Sitten hän testasi, miten hänen oma ajattelunsa vaikutti puheeseen. Yhtäkkiä hän huomasi, että jos hän vain ajatteli pelkästään yhtä sanaa mielessään, ja ikään kuin puhui äänettömästi sanan, äänet myös alkoivat toistamaan vain yhtä sanaa. Hän ihmetteli, miten äänet noudattivat tarkasti hänen sanojaan, kun hän alkoi toistamaan vain samoja sanoja, ja hän kuuli samat sanat yhtä uudestaan. Kaikki tuntui kummalliselta, miten äänet eivät puhuneet mitään järkevää, vaan toistivat kaikki hänen hokemansa sanat. Miksi?
Mies oli enemmän kuin huolissaan koko kuulemastaan puheesta. Hän ymmärsi kuulevansa sanat korvissaan, eivätkä ne tulleet pään sisältä. Mutta miten hän kuuli omat sanansa yhä uudestaan ja uudestaan. Hän pystyi itse säätelemään sitä mitä hän kuuli!
Mies oli väsynyt päivän töistä ja ilta pimentyi ja hämärtyi. Hän meni levolle, ja nukahti pian. Raitis ilma ja syöminen ja teen juominen saivat hänet uniseksi. Hän ymmärsi, että hän oli turvassa, vaikka koki ruumissiiaan kaikenlaisia tuntemuksia. Hän luotti enemmän tulevaisuuteen kuin aikaisemmin. Hän oli myös rauhallinen ja valmistautunut, jos hän kuolisi pian. Hän ei surrut enää kaikkea, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän ymmärsi, että hän ei voisi muuttaa mitään. Hän luotti johdatukseen, että hän rukoilisi ja olisi pelastettu jollakin tapaa. Hän nukkui siksi levollisesti, eikä hän enää pelännyt ääniä pimeydessä tai muitakaan vaaroja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti