Hauras ihminen

Hauras ja särkyvä,
kuin ohut jääriite,
tuhansiksi sirpaleiksi,
hajoaa ihmisen mieli,
pelkojen ja uhkien edessä,
joita itse ei voi hallita.

Miten siinä voisi lohduttaa,
ja olla turvallinen ihminen,
kun katsoo vierestä haurasta,
fyysisesti ja henkisesti,
kärsivää kanssaihmistä.

Tietää itsekin särkyneensä,
samalla tavalla pirstaleiksi,
eikä auttajia ehkä ollut,
oli vain itse selvittävä,
ja yritettävä elää elämää,
niin hyvin kuin pystyi!

Elämän syksyssä

Elämän syksyssä,
haalistuneet värit,
on vain paljon aikaa,
ja paljon odottamista,
että joku tulisi ja auttaisi,
että pääsisi ylös sängystä,
että joku vaihtaisi vaipan,
että joku pesisi ihon ja rasvaisi,
että saisi syödäkseen ruokaa, ja juomaa,
että tuntisi olevansa vielä oikea ihminen.

Elämän syksyssä,
näkee paljon hätää,
ja ihmisten kärsimystä,
on vain odotettava apua,
yritettävä selvitä yksin yöllä,
luotettava toisiin ihmisiin paljon,
että joku vielä muistaa tulla tänne,
ja auttaa uuden päivän alkamaan,
kun muut ihmiset selviävät yksinkin,
on joidenkin tyydyttävä toiseen todellisuuteen.

Hiljainen tappaja

Mies oli herännyt aamulla hyvin varhain. Ilma tuntui kylmältä ja sää oli muuttumassa. Kohta lämpimin kesä olisi ohitse ja aamulla alkoi olla jo kylmä. Mies ymmärsi, että talvi tulisi olemaan vaikea. Hänellä ei ollut kunnollisia vaatteita tarpeeksi, eikä kenkiä, joilla hän selviäisi talven yli. Hänen pitäisi keksiä, miten hän voisi saada jostain kengät. Olisiko vanhuksella rahaa, tai tietäisikö hän jonkun, jolta voisi kysyä lainaa?

Mies pohti kovasti omaa tilannettaan, ja omaa varattomuuttaan. Hän ymmärsi, että hän ei ollut kuullut mitään tapahtumista, eikä hän pystynyt seuraamaan muuta maailmaa, koska häneltä puuttuivat puhelin ja tietokone. Hän oli juuri oppinut käyttämään niitä, mutta nyt hänellä ei ollut varaa hankkia tai mahdollisuutta käyttää tietokonetta kirjastossa tai muuallakaan. Miten hän pystyisi hankkimaan jotain sellaista, eikä tilalla ollut muutoinkaan sähköä?

Äänet solvasivat häntä kovasti, ja pitivät miestä tyhmänä ja laiskana. Mies oli petturi ja rikollinen, ja hän oli epäonnistunut elämässään. Kuinka huono kohde mies olikaan, kun hän ei kertonut vanhalle miehelle tapahtumista? Kuinka tyhmä hän oli, kun uskoi selviävänsä ilman rangaistusta tapahtumista, syyllinenhän mies oli muiden ihmisten onnettomuuden takia? Miten mies oli noin huono kohde, että hän ei tehnyt mitään selvittääkseen asioitansa?

Äänet olivat koko ajan aggressiivisesti miestä soimaavia, ja kertoivat yhä huonompia vaihtoehtoja hänelle, mitä hänen pitäisi tehdä. Ne olivat todellisia kiusanhenkiä. Saatana oli hyvin paljon mukana puheissa, ja äänet tekivät miehen mielen joskus alakuloiseksi. Mies piti vähän aikaa käsiä korvillaan, ja ymmärsi, että jotkut suojaimet korvilla voisivat auttaa, sillä äänet vaimenivat tuskin kuuluviksi. Mistä hän sellaiset saisi? Hän oli nähnyt kuulosuojaimia työpaikallaan joillakin ihmisillä ja ymmärsi, että ne estivät voimakkaita ääniä ja suojasivat korvia. Mutta ne ehkä toimisivat myös näiden äänien suhteen samalla tavalla.

Mies meni sisälle odotettuaan tovin, että olisi riittävän valoisaa ja hän ymmärsi, että sisällä talossa oli lämpöisempää. Hän voisi tehdä tulen uuniin ja keittää teetä. Lämmin tee lämmittäisi mukavasti näin viileässä säässä. Vanhus nukkui vielä, ja mies touhusi hiljaisesti hellan ääressä, hän teki tulen ja keitti teetä. Hiljaa hän istui tyynyn päälle lattialle ja joi teetä. Tee virkisti ja lämmitti sopivasti. Mies tunsi, että hänellä ei olisi mitään hätää turvallisuuden suhteen niin kauan aikaa, kun hän olisi täällä. Muutoin hänellä olisi asioita hoidettavanaan.

Hän oli muuttunut ulkonäöltään paljon, ja hän oli antanut hiustensa ja partansa kasvaa pitemmiksi. Hän ymmärsi, että häntä ei enää tunnistanut samaksi mieheksi. Hänen kasvoillaan oli ollut useita arpia, ja ne olivat jättäneet merkkinsä hänen otsaansa ja poskiinsa. Hän tiesi, että hän näytti vanhemmalta, ja hän oli ottanut uuden nimen ja sanoi ikänsä kymmenen vuotta vanhemmaksi. Mutta voisiko hän elää tämän nimen avulla aivan normaalia elämää, ja saisiko hän vielä ehkä perheenkin, siihen hänellä ei ollut vastauksia.

Arabianranta, ja Lammassaari, Helsinki

Kurkiaurojen matkaan

Syksyssä on luopumista,
mutta myös kauneutta,
kuulaita pakkasaamuja,
usvaiset untuvat järven yllä.

Värit kaikessa loistossaan,
ja jo paljaana olevat puut,
oksien kiehkurat kurottelevat,
sinistä taivasta kohti.

Kurkiaurat kuuluvat kaukaa,
hanhiparven haukkuminen,
muuttavat, kohti etelää,
pääsipä siiville sinne.

Näkisi ylhäältä tämän maan,
tuhansien järvien siniset selät,
tummat kuusikot ja keltaiset koivikot,
ruskean ja keltaisen väriset suot!

Sielun siivin vain matkaan,
linnun siipien kyydissä,
kurkiaurojen mukana,
että näkisi vielä enemmän.

Tuntisi pilvien tuulet,
vapauden ja riemun,
ettei olisi kahlittu mitenkään,
vaan päästäisi kaikesta irti!

Säteet

Kuinka kirkkaita ovat säteet,
matalalta paistavat,
sokaisevat silmät,
värittävät puiden latvat.

On nousun aika,
auringon kanssa,
ihmisen elämässä myös,
etsiä uutta sisältöä,
uudistua syksyn myötä.

Voisi ottaa valon säteen,
turvaksi pimeisiin päiviin,
ettei eksyisi niin helposti,
löytäisi perille asti.

Aavistus aamua

Vielä hämäryys,
taivaanrannassa aavistus,
punertava hohto,
päivä nousee,
eikä ole kiirettä.

Kohta vain kaksi hämäryyttä,
tervehtii toisiaan,
täällä pohjoisessa,
niin lyhyt on auringon aika,
napapiirin tuntumassa.

Miksi kiirehtisi,
katsoo vain merkkejä,
luonnossa ja säässä,
ehtii hyvin mukaan,
tähänkin päivään.

Hiljainen tappaja

Mies heräsi yöllä outoihin tapahtumiin. Hän oli nähnyt unessa vaimonsa,  ja mies ikävöi kovasti vaimoaan.  Yht'äkkiä hän kuuli vaimonsa tutun äänen päässään.  Ääni tuntui niin todella ja tutulta.  Hän kuuli välillä puhetta muualta,  mutta se tuntui tulevan ulkopuolelta. Mies pisti sormet kotiinsa,  ja hän todella kuuli vain vaimonsa äänen.  Vaimo sanoi,  että älä pelkää.  Hänellä on kaikki hyvin ja mieskin saisi rauhan joskus. Ole tyyni ja rauhallinen, äläkä kuuntele pahoja sanoja.

Hetkessä tuntui olevan jotain pyhää ja kaunista.  Kyyneleet nousivat miehen silmiin, ja hän kaipasi vaimoaan. Vaimo sanoi lohdutuksen sanoja,  oli tullut hänen aikansa elämässä täyteen.  Miehellä oli vielä aikaa ja toivoa.  Hän ei saisi murehti turhaan,  hänelle olisi vielä tehtäviä,  ja uusi tulevaisuus. Yhtä nopeasti kuin vaimon äänet olivat alkaneet, ne loppuivat.  Mies ymmärsi, ettei hänen kannattaisi tuhlata elämäänsä katkeruuteen ja turhuuteen. Hän voisi saada vielä muuta aikaan elämässään.

Mies kuuli taas samaa syyttelyä ja soimaamista.  Hän ei tiennyt, kuka oli aiheuttanut hänelle vaikeuksia ja onnettomuutta.  Hän oli miettinyt tunteja toisensa jälkeen ja koko elämäänsä,  kuka oli halunnut hänen lähtevän pois töistä! Miksi häntä oli kiusattu  ja syytetty töissä,  ja kuka oli tehnyt pahaa hänelle.  Hän tiennyt,  miksi hänet oli tuomittu. Mitä hän oli tehnyt väärin lapsena,  nuoruudessaan tai aikuisena.  Kuka halusi hänelle ja perheelle näin paljon pahaa? Miksi näin oli käynyt?  Sitä hän oli pohtinut usein.  Kuka oli outojen tapahtumien takana?

Mutta hän päätti selviytyä,  eikä hän enää pelännyt pahoja puheita tai uhkailua.  Ei hän pelännyt kipua,  eikä se tehonnutt häneen puutarhatöissä.  Hän oli kuntoutunut, ja tunsi,  että hänen voimansa palautuivat. Hän teki joka päivä ulkotöitä,  ja välillä käveli ympäröivillä vuorilla.  Ei hän kuolemaakaan enää pelännyt.  Hän tunsi,  että joku huolehtii nyt hänestä!

Hän oli luottavainen, ja hän tiesi,  että vaimo oli jotenkin lohduttanut häntä.  Mies nukahti uudestaan ja nukkui vielä parisen tuntia.  Hän oli hyvällä tuulella,  eikä hän enää kuunnellut kiroilua, saatanaa, tai pahoja sanoja.  Hän ymmärsi, että hän oppisi elämään uudella tavalla.  Ehkä hän saisi hyviä asioita vielä tehtyä,  ja olisi iloksi muillekin ihmisille!

Valoa

Jos toisi auringon,
heidän koteihinsa,
toisi kaikki taivaankappaleet,
jotta he saisivat hymyn,
ja hyväntuulista iloa,
näihin harmaisiin päiviin,
kun on sairautta,
ja huolta selviämisestä,
yksin, yksinäisenä, kotona.

Toivoo kohtaavansa heidät,
iloisena, ja kunnioittavasti,
he ovat tehneet jo työnsä,
ovat paljon kokeneita,
ehkä kertovat vaikeuksista,
elämän varjopuolista,
jopa epäonnesta,
ja epäonnistumisesta,
kaipaavat edes yhtä ihmistä,
kuulijaksi ja kävijäksi,
sinä yhtenä päivänä viikossa.

Kun tuo puhtautta,
ulkoilman raikkautta,
he ovat onnellisia,
että koti on siisti,
on hyvä hengittää,
ja toivottavasti,
he ovat saaneet,
myös henkistä tukea,
ja elämään iloa,
hyvien sanojen muodossa!

Pimeys

Tuulessa leijuvat lehdet,
maa keltaisen massan peitossa,
ruoho ja sammal piilossa,
odottamassa uutta kevättä.

Aavistus lumesta räntäsateessa,
tummien iltojen voimakkuus,
pimeyttä ei pääse pakoon,
on vain odotettava,
että tulee valkeus.

Puhtaana ja kirkkaana,
pakkasen ja pyryn kera,
loistavina lumipeitteinä,
valaisten syksyn synkkyyden.

Yksinäinen

Ihminen voi jäädä yksin,
hyvin monella tavalla,
jopa omassa avioliitossaankin,
joku muu voi syrjäyttää,
sen puolison osan arkipäivässä,
tai viikonloppuna!

Ihmiselle voi olla tärkeämpi,
joku muu asia kuten alkoholi,
tupakan polttaminen,
tai omat harrastukset,
muiden ihmisten parempi seura,
tai miellyttävämpi olemus.

Kuinka paljon ihmisen täytyy sietää,
monenlaista epämukavuutta,
että se voi olla haitallista,
kuten alistamista tai hiljentämistä,
ole hiljaa,  älä naura,  älä puhu,
silloin ihminen ei voi viihtyä,
sellaisessa kodissa tai ympäristössä,
jossa häntä ei hyväksytä,
sellaisena persoonana,
kuin hän on sattunut syntymään,
hän etsii muuta seuraa,
tai tekemistä elämäänsä!

Jos viettää suurimman osan,
viikonlopuista yksin kotona,
ei ehkä enää panosta suhteeseen,
on vain jäänyt toiseksi,
jollekin paremmalle asialle!

Hakkeroitu

Kuinka paljon ihminen tietää,
alussa kaikesta haitallisesta,
kaasuvalotuksesta ja häirinnästä,
hänhän kertoo niistä toisille,
tietämättä että toiset eivät voi uskoa,
koska ne tuntuvat niin oudoilta?

Ihminen on pian satimessa,
hän on tuomittu ennenkuin ymmärtää,
että olisi pitänyt vaieta jo alussa,
olisi voinut pelastua ja selvitä,
vain olemalla hiljaa ja odottamalla,
että tietää totuuden tapahtumista,
eikä todellista fyysistä uhkaa ollut!

He ovat soittaneet lääkäreille,
he ovat soittaneet viranomaisille,
ja joutuneet itse pakkohoitoon,
tai leimatuiksi vainoharhaisiksi,
koska heillä, uhreille ei ole ollut tietoa,
tästä häirinnän muodosta tai tekemisestä,
että se näkyy vain heille itselleen,
että he eivät ole tulostaneet,
niitä valemedian tai muita sivustoja,
joita heidän eteensä on luotu!

Ymmärtää hyvin vääryydet,
ja joutumisen eristetyksi tästä yhteiskunnasta,
ymmärtää valheellisen toiminnan,
tai toisen mustamaalauksen,
kuten joku nimimerkki kirjoitti,
Suomi24 palstalle "tapetaanseämmä",
niin tulostin sen koko tarinan sieltä.

Ja mitä huomasinkaan siinä,
meitä on salakuunneltu kaikkia,
meidän tietokoneita on kopioitu,
kaikkea mahdollista hakkeroitu,
mutta senkin nyt ymmärtää jokainen,
kuka tahansa tai kenen tahansa,
kaikki tiedot voivat olla julkisia,
ja mistä tahansa tietokannoista,
tai sivustolta kopioitavissa!

Tuomio

Kuinka voisi ymmärtää,
elämästä enemmän,
hyväksyä erilaisuus,
ja siitä syntyvät epäluulot?

Kuinka voisi ymmärtää,
toisen ihmisen kokemukset,
joita ei ole itse kokenut,
tai edes hyväksyä ne?

Kuinka väärin ihminen tuomitaan,
jos hän ajattelee tai toimii,
eri tavalla omassa elämässään,
kuka on oikea henkilö,
toista tuomitsemaan?

Talvipuutarha, Helsinki

Töölönlahti, Helsinki

Kasvitieteellisen puutarhan syksyn värejä