Oli kulunut jo useita viikkoja. Mies oli vankistunut pikku hiljaa ja hän koki olevansa fyysisesti hyvässä kunnossa. Usein hän pohdiskeli hänelle tapahtuneita asioita, ja mietti miten ihmisille oli käynyt auton räjähdyksessä. Montako ihmistä oli kuollut, tai moniko oli loukkaantunut, sitä hän ei voinut tietää mitenkään. Asiat olivat liian monimutkaisia, että kukaan muu voisi käsittää, miksi hän oli toiminut noin.
"Miksi sinä et hakeudutte sairaalaan, saatana? Saatana, älä tee tuota aina? Miksi sinä et tee muuta, kun teet aina, mitä sinulle puhutaan? " Mies arveli saatanan puhuvan hänelle ja seuraavan häntä. Häntä koetellaan nyt alati ja puheet olivat kokoaikaisesti ivallisia, ja pahoja. Häntä yritettiin saada syylliseksi ja tuomituksi monin tavoin. Saatana syytti häntä kaikista vastoinkäymisistä ja pienistä virheistä. Samoin hän koki äänien olevan aggressiivisia ja koko ajan arvostelevat.
Kaikkea hänen työtään arvosteltiin, ja hänen elämäänsä mollattiin koko ajan. Hän pahoitti mielensä usein, ja koki voimakasta surua asioista, joihin ei voinut vaikuttaa. Hänen oli vain yritettävä selviytyä tässä henkisessä kamppailussa. Hänellä oli nyt aikaa käydä lävitse elämänsä kipukohtia. Hän taisteli saatanaa vastaan joka päivä, ja hänen olisi oltava vahvempi henkisesti.
Kukaan muu ei voisi auttaa häntä tässä tilanteessa, vaan hänen on selvittävä yksin. Tämä henkinen muutos olisi merkittävä hänen elämässään. Hänen pitäisi löytää uutta elämässään, ja hän rukoili usein, että jaksaisi taistelussaan pahaa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti