Hiljainen tappaja

Mies heräsi yöllä outoihin tapahtumiin. Hän oli nähnyt unessa vaimonsa,  ja mies ikävöi kovasti vaimoaan.  Yht'äkkiä hän kuuli vaimonsa tutun äänen päässään.  Ääni tuntui niin todella ja tutulta.  Hän kuuli välillä puhetta muualta,  mutta se tuntui tulevan ulkopuolelta. Mies pisti sormet kotiinsa,  ja hän todella kuuli vain vaimonsa äänen.  Vaimo sanoi,  että älä pelkää.  Hänellä on kaikki hyvin ja mieskin saisi rauhan joskus. Ole tyyni ja rauhallinen, äläkä kuuntele pahoja sanoja.

Hetkessä tuntui olevan jotain pyhää ja kaunista.  Kyyneleet nousivat miehen silmiin, ja hän kaipasi vaimoaan. Vaimo sanoi lohdutuksen sanoja,  oli tullut hänen aikansa elämässä täyteen.  Miehellä oli vielä aikaa ja toivoa.  Hän ei saisi murehti turhaan,  hänelle olisi vielä tehtäviä,  ja uusi tulevaisuus. Yhtä nopeasti kuin vaimon äänet olivat alkaneet, ne loppuivat.  Mies ymmärsi, ettei hänen kannattaisi tuhlata elämäänsä katkeruuteen ja turhuuteen. Hän voisi saada vielä muuta aikaan elämässään.

Mies kuuli taas samaa syyttelyä ja soimaamista.  Hän ei tiennyt, kuka oli aiheuttanut hänelle vaikeuksia ja onnettomuutta.  Hän oli miettinyt tunteja toisensa jälkeen ja koko elämäänsä,  kuka oli halunnut hänen lähtevän pois töistä! Miksi häntä oli kiusattu  ja syytetty töissä,  ja kuka oli tehnyt pahaa hänelle.  Hän tiennyt,  miksi hänet oli tuomittu. Mitä hän oli tehnyt väärin lapsena,  nuoruudessaan tai aikuisena.  Kuka halusi hänelle ja perheelle näin paljon pahaa? Miksi näin oli käynyt?  Sitä hän oli pohtinut usein.  Kuka oli outojen tapahtumien takana?

Mutta hän päätti selviytyä,  eikä hän enää pelännyt pahoja puheita tai uhkailua.  Ei hän pelännyt kipua,  eikä se tehonnutt häneen puutarhatöissä.  Hän oli kuntoutunut, ja tunsi,  että hänen voimansa palautuivat. Hän teki joka päivä ulkotöitä,  ja välillä käveli ympäröivillä vuorilla.  Ei hän kuolemaakaan enää pelännyt.  Hän tunsi,  että joku huolehtii nyt hänestä!

Hän oli luottavainen, ja hän tiesi,  että vaimo oli jotenkin lohduttanut häntä.  Mies nukahti uudestaan ja nukkui vielä parisen tuntia.  Hän oli hyvällä tuulella,  eikä hän enää kuunnellut kiroilua, saatanaa, tai pahoja sanoja.  Hän ymmärsi, että hän oppisi elämään uudella tavalla.  Ehkä hän saisi hyviä asioita vielä tehtyä,  ja olisi iloksi muillekin ihmisille!