Hauras ja särkyvä,
kuin ohut jääriite,
tuhansiksi sirpaleiksi,
hajoaa ihmisen mieli,
pelkojen ja uhkien edessä,
joita itse ei voi hallita.
Miten siinä voisi lohduttaa,
ja olla turvallinen ihminen,
kun katsoo vierestä haurasta,
fyysisesti ja henkisesti,
kärsivää kanssaihmistä.
Tietää itsekin särkyneensä,
samalla tavalla pirstaleiksi,
eikä auttajia ehkä ollut,
oli vain itse selvittävä,
ja yritettävä elää elämää,
niin hyvin kuin pystyi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti