Tietämys

En minä voi surra,
menetyksiä elämässäni,
en avioliiton purkautumista,
tai muun kohteeksi joutumista,
olen kärsinyt monta tuomiota,
olen ollut huijausten kohteena,
mutta en tuomitse edes heitä,
jotka kaikkea tekivät,
enkä omia tuomareitani,
sillä tietämättömyys,
on paljon suurempi,
kuin tietämys tässä maailmassa!

Merkitys

Ei matkan pituudella,
ole merkitystä,
vaan sillä,
että irtautuu arjesta,
kulkee pilvien mukana,
näkee avaruuden,
kirkkaan auringon,
ja sinisen taivaan,
tai tumman yön tähtisilmät!

Ikuinen tuike taivaalla,
tähdenlentoja,
elämän kaarisilta,
alku ja loppu,
syntymä ja kuolema,
mitä siinä välissä on!

Matkaa, loputonta matkaa,
ehkä kärsimystä,
ehkä nautintoa ja onnea,
mitä kullekin suodaan,
omanlaisensa elämä!

Taivaalla

Auringon kirkasta valoa,
tulvi metsän takaa,
aamu alkaa aikaisemmin,
poissa pimeys ja hämärä,
silmät näkevät enemmän,
maailman kirjavuutta,
herää jo ihminenkin,
kohta koittaa kevät.

Ajassa

On enemmän epävarmuutta,
kuin koskaan aikaisemmin,
ihmisen kohtalot ovat vaikeita,
jopa koko elämä sortuu,
vaikka perustus on ollut vankka.

Kärsimysnäytelmä on tätä päivää,
kaikki on ehkä menetetty,
jätetty koti, perhe, kaikki,
ja lähdetty kauas muualle,
etsimään uutta kotia ja paikkaa,
jossa olisi turvallisempaa,
tai mahdollisuuksia elää.

Mutta kukapa toivottaisi,
että tervetuloa meidän maahan,
kukapa kaipaisi heitä tulijoita,
monet ovat joutuneet syrjityiksi,
jo siellä omassa kotimaassaan.

He ovat olleet sielläkin.
jostain muualta tulleita,
ja sama toistuu meilläkin,
he ovat ilman kotia ja maata,
eikä kukaan heitä ottaisi mihinkään.

Miten jotkut ihmiset ovat,
aina jotenkin hyljeksittyjä,
asuivatpa he missä maassa tahansa,
siihen on vaikea löytää vastausta?

Matka

Jokainen päivä,
on kuin yksi matka,
onko se askel eteenpäin,
elämässä vai kuolemassa?

Saanko nähdä auringon nousevan,
pumpulipilvien seassa,
vai katsonko yön tähtiin,
ja kalvakkaan kuutamoon?

Olenko taas kuin lintu,
vapaa lentämään,
ja sieluni ja mieleni,
ovat höyhenen kevyitä?

Mitä minä tiedän hetkestä,
olenko minä tuomittu jo ennalta,
kahlittu johonkin pysyvään,
enkä näe enää vapautta,
johon olen syntynyt?

Niistä hetkistä en tiedä,
mikä on tunnelma taivaalla,
maallista on niin vähän,
vähän pakkaan mukaani,
enemmän tarvitsen henkistä,
sitä suunnatonta uteliaisuutta,
ja sisua selvitä mahdottomista.

Kaikki voi haihtua hetkessä,
kadota merten syvyyksiin,
suunnattomaan avaruuteen,
niin hento on ihmisen elämä,
korsi taittuu ensimmäisessä tuulessa,
ja mikä on pysyvää elämässä?

Toivoisi vain hyvää lentoa,
ja tasaista säätä matkalle,
mutta se ei ole meidän vallassa,
on vain sopeuduttava,
ja kohdattava asiat sellaisina,
kuin päivä ne silloin suo!

Hiljainen tappaja

Tulen liekit olivat valtavat. Kanisterit räjähtivät ja tuli poltti ihmiset elävältä. Itku ja huuto oli kauheaa, ja ihmiset olivat hädissään. Kaikki oli yhtä kaaosta. Eikä mies tuntunut pääsevän tulta pakoon, ja hän tunsi voimakasta kipua selässään ja käsissään. Tulella oli valtava voima, ja se tuntui vain yltyvän, sekä tuska hänen ruumiissaan. Mies taisteli omasta hengestään fyysisesti ja henkisesti. Mies heräsi unestaan oli hiestä märkä. Hän oli pitkään järkyttynyt ja peloissaan. Hän tunsi fyysisen kivun ruumiissaan, ja hänen mielensä, ja hänen psyykkeensä oli paniikissa. Hän ymmärsi pian, että hän oli selvinnyt mahdottamasta.

Mies ei saanut enää unta. Hän mietti, ettei olisi osannut toimia toisin, hänen mielensä ja sielunsa oli kaapattu johonkin tuntemattomaan. Hän oli noudattanut sokeasti käskyjä. Oliko hän itse syyllinen tapahtumiin ja ihmisten kuolemiin? Kaiken hän näki nyt hyvin selvästi. Miksi hän ei ollut ottanut selvää reitistä ja tapahtumista? Miksi hän ajoi keskelle vilkkainta toria ja katua? Ei hän olisi osannut toimia toisin siinä mielen tilassa, jossa hän oli ollut. Hän oli odottanut ihastuksensa tapaamista ja kaikkea muuta hyvää elämässään. Rakkaus oli tehnyt hänestä sokean!

Mies mietti syyllisyyttä ja hän rukoili taas armoa itselleen, mutta hän rukoili myös armoa tekijöille. Oliko heidätkin johdettu johonkin rikokseen, ja millaisia ihmisiä he oikeastaan olivat? Oliko kaikki heidätkin puhuttu ympäri tekoihin, joita he eivät hallinneet? Mies sai rauhan sydämeensä, ja hän tunsi, että hänen jumalansa oli armollinen.

Mutta miten kävi muille uhreille? Miten heidän sukulaisensa ja ystävänsä olivat kärsineet? Oliko kipu mahdoton kestää? Miten se nuori mies, joka tunkeutui hyttiin, miten hänen sukulaisensa selvisivät? Hän ymmärsi, ettei hän voinut tietää motiiveja tai muutakaan tapahtumista. Hän tunsi, että häntä oli käytetty hyväksi vain sellaisessa teossa, jota hän ei ymmärtänyt pelätä. Oli ihme, että hän itse oli selvinnyt, ja oli elossa. Ehkä jumala suojeli häntä, ehkä jumala katsoi, että hän oli säästämisen arvoinen, että hänellä olisi vielä tehtävä?

Mitä kokivat ne, jotka näkivät ja tiesivät tapahtuman? Miten hänet siihen houkutelleet olivat miettineet tapahtumista? Olivatko he iloisia kaikesta siitä tuhosta? Oliko tarkoitus vain tehdä pahaa hänelle itselleen, mutta nyt sivulliset joutuivat kärsimään? Eihän saanut vastauksia tapahtumiin, ja se vaivasi häntä pitkään yöllä. Kaikki oli ollut todellista kärsimystä siinä tilanteessa, että oli vaikeaa nukahtaa uudelleen ja unohtaa tapahtumat. Hän muisti kaiken liian hyvin voidakseen unohtaa sitä edeltävät tapahtumat ja sen jälkeiset tapahtuneet. Muisti ei säästänyt häntä tuskalta, joka tuntui fyysisenä ja henkisenä kipuna ja tuskana! Hän kantaisi tätä taakkaa loppuelämänsä.

Sumuinen Helsinki 8.2.2020

Hiljainen tappaja

Koko päivä kului töissä ja mies rakensi aitaa puutarhan ja viljelysten ympärille. Hän oli päättänyt, että hän hankkisi tilalle lampaita ja paimenkoiran. Koirasta olisi paljon apua paimenessa ja yöllä se vahtisi tilaa ja suojelisi lampaita pedoilta. Hän ymmärsi, että hän tarvitsi rahaa ja apua tilan kunnostamiseen ja tarvikkeiden hankintaan. Olisi hyvä saada sähkö ja koneita. Mutta eniten hän kaipasi kumppania.

Mies oli ollut hiljaa kaikesta tapahtuneesta. Hän ymmärsi, että hänen piti vaieta äänistä ja muustakin. Hän mietti, miksi hän oli joutunut tällaisiin tapahtumiin mukaan. Hän yritti ratkaista syytä, mutta ehkä hän oli joutunut siihen sattumalta, vai olisiko joku ollut häneen tyytymätön, tai oliko hänellä ollut jotain sellaista, mitä toinen olisi kadehtinut. Hän tiesi, että jotkut saattoivat olla sellaisia, jotka olivat tunteneet hänet ehkä lapsuudesta lähtien, tai olivat eläneet samalla alueella kuin hän. Hän ymmärsi, että heidän täytyy tietää hänen elämästään paljon enemmän kuin hän tiesi heidän elämästään. He ehkä olivat keränneet tietoja hänen menneisyydestään jo pitkän aikaa, ja hänen puolisostaan, lapsuudesta ja perheestään. Kaikki ei ollut sattumaa, vaan heillä oli ollut enemmän tietoa hänen työstään ja asumisestaan. Ehkä mukana olisi ihmisiä, joita hän oli tuntenut?

Mies oli päättänyt vierailla kylässä. Hän ymmärsi, että hänen pitäisi tulla toimeen kaikkien kanssa. Hän oli kohta tilan omistaja, vaikkakaan hän ei toivonut vanhan miehen kuolemaa vaan, että hän saisi vielä elää monta vuotta. Hän tiesi kuitenkin, että aikaa saattoi olla lopulta paljon vähemmän kuin hän itse tiesi. Hän voisi tutustua paremmin ihmisiin ja saada suhteita. Ehkä joku isä antaisi oman tyttärensä hänen puolisokseen. Hän ei ollut vielä liian vanha, vaikkakin hänen ikänsä oli laitettu jo yli neljänkymmenen, mutta todellisuudessa hän oli vasta vähän yli kolmenkymmenen. Kukaan ei ymmärtänyt, että hän oli nuorempi. Hänen pitkä partansa ja olkapäille ulottuvat hiuksensa saivat hänet näyttämään vanhemmalta. Hän päätti olla leikkaamatta hiuksiaan ja partaansa.

Mies oli illalla levoton, ja hän pohti tapahtumia mielessään. Vanhus uteli, mitä hän mietti. Mies sanoi, että hän halusi tutustua kylällä asuviin paremmin. Hän ajatteli perheellisen miehen elämää, että olisi hyvä olla joku kumppani, eikä hän vielä olisi liian vanha isäksikään. Vanha mies ilahtui miehen puheista ja sanoi, että hän ehkä olisi samaa mieltä. Mies oli ollut hyvin ahkera ja kunnollinen töissään tilalla, kyllä hän ansaitsisi puolison ja perheen. Ja tila kyllä elättäisi hyvin, jos mies ottaisi lampaita ja laajentaisi viljelyksiä. Mies ymmärtäisi uudistaa tilaa, ja hankkia koneita ja muuta. Ehkä sähkökin olisi hyvä asia tilalla. Vanha mies ymmärsi hyvin nuoremman miehen ajatukset ja he juttelivat pitkään tilan asioista.

Seuraavana päivänä mies päätti lähteä kylälle, ja hän tiesi, että hänen pitäisi olla tekemisissä enemmän muiden kanssa. Hän oli ollut liian kauan yksinäinen ja hänen pitäisi löytää ikäistään seuraa, hän ei tulisi toimeen yksinään. Hän olisi liian yksinäinen , jos hän jäisi yksin tilalle. Hänen pitäisi näkyä ja kuulua niin, että kukaan ei pitäisi häntä outona tai erakkona. Hän tiesi, miten helposti ihminen leimataan omituiseksi, ja miten helposti ihmiset alkavat puhumaan asioista sellaista, mitä he eivät todellisuudessa tiedä. Hän tiesi, että vain hankkimalla ystäviä ja tuttuja hänet hyväksyttäisiin täysin mukaan kaikkeen toimintaan.

Kuuntelen

Kuuntelen,
tuskaisia sanoja,
elämän ahdistuneisuutta,
valon vähyyttä,
enemmän epätoivoa,
kuin mahdollisuuksia.

Näen yksinäisiä,
hauraaksi muuttuneita,
elämässään erkaantuneita,
unohtamista enemmän,
menneisyydessä olevia,
mikä on päivä tänään.

Mietin näitä kohtaloita,
pitkään elämää nähneitä,
kallista hintaa maksaneita,
rajallisuudesta kärsiviä,
eikä aikaa ole paljon.

Saan hymyn kasvoille,
kerron navetan lehmistä,
hevosella ajamisesta,
lasten leikeistä maalla,
uimisesta kuraojassa,
kesyjen hanhien kanssa.

Muistan monta asiaa,
lapsena olemisesta,
sitä yhteistä elämää,
maaseudulla asumista,
ilman sähkövaloa,
kun kuu näytti tietä!

Löysin jotakin yhteistä,
sain kontaktin menneisyyteen,
vuosikymmenten taakse,
siellä hän nyt jo asuu ja elää,
vaikkakin keskellä kaupunkia,
yksinäisessä kerrostalokodissa,
mieli ja muisti jossain muualla!

Hiljainen tappaja

Päivä oli kulunut jo puoleen väliin,  kun mies kulki taas tilan pelloilla.  Hän oli päättänyt laajentaa viljeltyä alaa. Hän kuuli puhetta koko ajan,  ja äänet ilkeilivät tapansa mukaan.  Mies ei keskittynyt kuunteluun kovinkaan paljon.  Hän oli liian keskittynyt omiin mietteisiinsä kuunnellakseen ääniä jatkuvasti.  Hän oli huomannut, että hän ei muistanut kuunnella ääniä,  jos hän teki jotain tarpeeksi mielenkiintoista tai keskusteli muiden kanssa.

Hän suunnitteli aitoja viljelysten ympärille, koska jos hän ottaisi lampaita, viljelty  alue pitäisi aidata.  Hän tiesi,  että hän voisi saada lainaan koneita kylässä asuvalta toiselta viljelijältä.  Ja hän osasi itse ajaa autoa,  ja traktoria. Hän oli kyselyt paljon maanviljelystä,  ja saanut hyviä  neuvoja.  Jotain hän muisti jo lapsuudestaan, mutta työssään autonkuljettajana, hän oli oppinut, että kylvämisen lisäksi käytettiin myös lannoitusta. 

Hänellä riitä paljon puuhaa, koska pian olisi tarpeeksi lämmintä. Maata pitäisi muokata ja tilata siemenet ja lannoitteet, jotta saisi jonkin verran omaa viljaakin.  Vihanneksia  ja juureksia hän voisi tuottaa talon lähellä olevilla pienillä palstoilla,  kuten hän oli tehnytkin.

Mies tunsi olevansa terve ja voimakas. Hän oli saanut hyvän kunnon kävellessään tilan mailla.  Samoin raikas ulkoilma ja fyysinen työ pitivät huolen hänen kunnostaan. Hän ymmärsi pystyvänsä  laajentamaan  tilan tuotantoa,  ja elättämään  sillä itsensä hyvin. 

Mies oli palaamassa taloa kohti.  Hän alkoi kuuntelemaan ääniä aktiivisesti.  Sitten hän alkoi itse jatkamaan nuoren miehen puhetta jatkamalla aina lausetta eteenpäin.  Pian hän huomasi,  että hän pystyi jotenkin vaikuttamaan kuulemaansa. Hän sijoitti uusia sanoja nopeasti kuullun sanan perään,  ja hän pystyi kuulemaan omia sanojaan lauseen loppuun asti.  Hän alkoi leikittelemään äänten kanssa. Kun he aloittivat uuden lauseen, mies itse muokkasi sen pikaisesti oman mielensä  mukaiseksi. Hän nnauroi kaikille hulluuksille,  joita hän keksi lisätä lauseiden perään.

Tästä tuli kuin jotain outoa ajanvietettä. Nyt hän pystyi  vaikuttamaan puheen  sisältöön,  eikä se tuntunut enää huonolta. Hän keksi ja muokkasi sanoja mielensä mukaan. 

Seuraavana iltana hänen oli vaikea nukahtaa. Hän oli leikkisällä päällä,  ja lauseista tuli yhä naurettavampia.  Hän nauroi välillä ääneen omille ajatuksilleen.  Miten oli erikoista, että  hän pystyi  hallitsemaan  kuuleemaansa,  ja huvittamaan itseään. 

Kohta hän tunsi kipua lonkassaan.  Hän tunsi muutaman sekunnin ajan terävän kivun nivelessä. Sykkivä kipu kesti joitakin sekunteja.  Sitten meni ehkä kymmenen sekuntia,  kun tuli uusi sarja.  Hän tutki kipukohtaa.  Ei siinä tuntunut mitään päältäpäin havaittavaa olevan. Ei hän nähnyt ihossaan edes arpea tai punoitusta. Lonkassa oli jotain vikaa ollut aikaisemmin.  Hänellä oli ollut alkavia merkkejä nivelrikosta,  mutta tämä ei soveltunut normaaliksi nivelrikon aiheuttamaksi kivuksi. Kipu tuntui vain yhtenä pienenä pisteenä, eikä se levinnyt muualle.

Vihdoin hän nukahti uneen.  Aamulla hän oli väsyneempi,  mutta päivän töissä  unohtuivat koko kivut ja muut tapahtumat.  Ehkä oli jotain,  mitä hän ei tiennyt tai hän ei nosannut tulkita oikein!

Yksinäisyys

Miten vähästä tietää,
että ystävä välittää,
hän on läsnä tarvittaessa,
voi soittaa tai käydä,
saada apua tai neuvoja,
henkistä tai taloudellista tukea,
että selviää huomiseen  päivään,
että jaksaa  elää eteenpäin.

Mutta jos ei ole ketään,
on vain hiljaisia päiviä,
puuttuu kiinnekohta,
tarkoitus elää huomennakin,
kuka tahansa on neuvoton,
miten silloin voisi auttaa?

Jyväskylässä Tourujoen luontopolku

Rauhanlahden sorsat olivat vaihtaneet paikkaa. Vain yksi pariskunta oli paikalla. Muut olivat muuttaneet Tourujoen suulle ja Tourujoelle. Lyyli oli vielä paikoillaan. Metsässä oli käpytikkoja, rastaita, tilhiä, tiaisia ja urpiaisia. Tourujoella oli sorsia, tikkoja, tiaisia ja urpiaisia. Talvinen luontopolku Tourujoella oli kaunis, vaikkakin vaikeasti kuljettava liukkaine pitkospuineen ja portaineen. 

Äänekoski, Laukaa

 Äänekoskella oli kaakkuri, punasotka, pilkkasiipiä ja telkkiä. Ei näkynyt koskikaroja Tarvaalanvirralla. Tarvaalanvirralla oli laulujoutsen, telkkä ja härkälintu. Pientä lumisadetta näkyi ilmassa.