Sallaajärven metsissä

Luonto herää

Kevään merkkejä

Hiljainen tappaja

Mies oli päivällä taas töissä. Hän oli saanut jo suurimman osan pihasta kuntoon, ja kasvimaa alkoi olla valmis. Hän oli taas nukkunut paremmin yöllä, kun oli viettänyt suurimman osan päivästä ulkona ja tehnyt ruumiillista työtä. Hän ei edes huomannut mitään kipuja tai muutakaan erikoista, kun hän keskittyi niin innokkaasti työhön. Hän suunnitteli kaikkea uutta tilan pidossa.

Vanha mies oli välillä ollut parempi, mutta välillä taas hänellä oli huonompia aikoja. Hän ei päässyt aina ulos, tai hänellä oli voimakkaita kipuja. Silloin hän oli suurimman osan ajasta sisällä, ja joitakin päiviä hän oli vuoteessaan. Mies ymmärsi, että vanhus ei ehkä eläisi enää kovin pitkään, hänen olisi varauduttava siihenkin, että hän jäisi yksin tilalle. Yksin jääminen pelotti häntä jotenkin, ja hän muisti yksinäisyyden vaimonsa kuoleman jälkeen. Hän muisti, miten outoja asioita tapahtui, ja miten hän kuuli erikoisia jyrinöitä tai muita outoja ääniä. Hän ei ymmärtänyt, mistä ne tulivat tai miten hän kuuli sellaisia. Hän tiesi, että hän ei ollut hullu tai muutoinkaan vainoharhainen, vaan kaikki oli tapahtunut hänen elämässään.

Hän kuuli outoa kolinaa toisista asunnoista, tai puhetta hänestä itsestään, eikä hän voinut ymmärtää, mitä he hänestä tahtoivat. Kaikki oli tuntunut pelottelulta, tai siltä, että hänet saataisiin epäilemään kaikkea. Hän käsitti pelon ilmapiirin luomisen ympärilleen altistavan hänet myöhemmin uskomaan asioiden parantumiseen. Hän tiesi, että häntä oli peloteltu oikeasti, eikä hän tiennyt kuka oli kaiken takana. Hän ehkä oli syyttänyt vääriä ihmisiä, ehkä hän ei tuntenut oikeasti heitä, tai sitten he voivat olla lähellä asuvia muita ihmisiä. Kaikki oli vain vaikeasti selvitettävää!

Hänkin oli epäillyt jopa työkavereita, mutta ymmärsi, että hän oli puhunut oudoista tapahtumista, ja eiväthän he voineet ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Hän yksin oli vain nähnyt outoja  ihmisiä, tai kuullut  ikäviä puheita, tai hänelle oli sattunut sellaista, joissa hänen oletettin toimineen väärin. Häntä jopa syytettiin rikoksesta, vaikka hän oli toiminut hyvässä uskossa.

Kohta olisi juhlapäivä, ja hänetkin oli pyydetty mukaan. Hän ymmärsi, että se olisi hänen tilaisuutensa, tulla nähdyksi ja kuulluksi ja ehkä se antaisi hänelle mahdollisuuden tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Kylällä häntä oli kehuttu ahkeraksi ja kaikki tiesivät, että hän oli leski, eikä hänellä ollut lapsia. Häntä pidettiin onnekkaana ja monet halusivat tutustua häneen. Hänen puolestaan oli luvattu puhua muille, ja ehkä hän vielä saisi puolison.

Hän saisi suuren maaomaisuuden, ja vaikka rakennukset olivat vanhoja, hän pystyisi myymään osan maasta tai saamaan lainaa, ja laittamaan sähköt tilalle, ja saamaan koneita ja laitteita. Hänellä oli nyt paljon suunnitelmia. Ja ennenkaikkea hänellä oli toivoa, että kaikesta huolimatta hän pärjäisi äänten ja kaiken muun kanssa. Sen todisti hänen kova työntekonsa ja se, että hän ei enää pelännyt mitään, vaan hyväksyi kaiken tapahtuneen sellaisena kuin se oli tapahtunut.

Miten hän olisi osannut toimia muulla tavalla? Ja miten hän voisi muuttaa menneisyyttä? Hän oli terve ja pystyi vastustamaan äänien virheellisiä asioita, eivätkä ne lannistaneet häntä mitenkään. Usein hän unohti kuunnella heidän huonoja puheitaan. Hän selviäisi kaikesta!

Mies meni sisälle ja vanha mies oli laittamassa ruokaa. Yhdessä he söivät ja joivat kaikessa rauhassa. Vanha mies iloitsi kovasti kuullessaan nuoremman miehen saaneen kasvimaan valmiiksi. Hän kannusti nuorempaa valmistautumaan huolella juhliin ja toivoi, että vielä näkisi uuden puolison hänen rinnallaan. Vanha mies toivoi, että kylällä käyminen toisi uutta elämään taloon ja ehkä niin toteutuisi vielä ennenkuin hän kuolisi.

Kesän keijuja

Oletko nähnyt keijuja niityllä,
auringonsäteitä aamun usvapilvien läpi,
oletko nähnyt kastepisaroiden helmet,
tuhannet sateenkaarien värit,
kuin pienet timantit hohtavat,
kukkien terälehdillä?

Oletko kuullut levollisen huokauksen,
kun lempeä tuuli puhaltaa kuusikossa,
ja hyväilee hellästi poskilla,
oletko silloin nähnyt maailman,
joka on rauhallinen ja kaunis,
oletko nähnyt kaikki niityn kukat,
niiden moninaiset muodot,
ja hehkuvat värit?

Keltaisena, punaisena, sinisenä,
valkoisena vihreyden keskellä,
oletko huomannut keijuina leijailevat perhoset,
kun ne kisailevat aamun loisteessa,
lempeästi ja rohkeasti kieppuen,
etkä voi niitä mitenkään tavoittaa?

Kuuntele herkällä mielellä,
ja odota kesän kuulasta yötä,
ja lämmintä lempeää iltaa,
ja kaiken herättävää kirkasta aamua!

Hiljainen tappaja

Mies oli ahkeroinut päivän kasvimaata tehden. Kaikki näytti kauniilta ympärillä, ruoho oli vihreää peltotilkuilla, ja puut kukkivat. Lintuja oli saapunut paljon, ja kaikkialla kuului lintujen laulu. Oli kuin olisi herännyt pitkästä unesta. Hän oli hyväntuulinen ja tunsi, että ehkä hänenkin elämänsä saa vielä hyvää aikaan. Ehkä hän onnistuu tässä tilan pidossa ja ehkä hän saa vielä perheen. Ehkä jumala antaa hänelle uuden alun nyt, kun on kevät ja kaikki on uutta. Hän on viettänyt talven ahkeroiden ja vanhat asiat ovat takana.

Hän muistaa kaiken tapahtuneen silti. Hän muistaa kaikki tunteet ja ymmärtää, että hänet oli ehkä huumattu jotenkin välillä, sillä hän muistaa joskus öisin outoja tuntemuksia tunteneensa, ja olleensa jotenkin kehonsa ulkopuolella. Mitä kaikkea on tapahtunut, sitä hän ei ymmärtänyt. Hän muistaa usvan leijailevan huoneessaan ja erikoisia ääniä kuuluvan ikkunan puitteista, mitä se kaikki merkitsi ja miten hänen reagoi kaikkeen. Miten hän koki erikoisia tunteita ja tuntemuksia kehossaan ja mielessään? Hän pohti kaikkea edelleen, ja se kaikki tuntui erikoiselta ja ihmeelliseltä, hän oli ollut kuin toisessa maailmassa. Nyt hänen pitäisi olla realistinen ja unohtaa kaikki tuollaiset asiat, ja ottaa oma elämänsä kokonaan hallintaansa. Muuten hän ei onnistuisi.

Hän oli illalla väsynyt ja laittoi ruokaa tapansa mukaan. Yhdessä hän keskusteli pitkään vanhan miehen kanssa, vaikka silmät tuntuivat painuvan kiinni. Hän oli miettinyt tarkkaan kaiken, mitä hän aikoisi tehdä, ja mitä hän laittaisi kasvimaalle, ja mitä hän yrittäisi hankkia. Vanha mies tiesi, että nuorempi oli oppinut paljon talven aikana. Ja kaikki tuntui hänestä hyvältä. Hän ymmärsi, että hän voisi hyvillä mielin jättää tilan nuoremman miehen hoitoon, kun hänen aikansa tulisi täyteen. Niin heillä oli hyvä ilta, ja molemmat menivät tyytyväisinä nukkumaan.

Mies oli nukkunut hyvin yöllä. Aamulla hän heräsi aikaisin, mutta ymmärsi, että voisi nukkua vielä hetken aikaa. Hän heräsi, mutta ei saanut silmiään auki, eikä saanut ruumistaan liikkeelle. Kaikki oli seisahtunut hänen kehossaan. Hän yritti ja pinnisteli, mutta sormikaan ei liikahtanut, eikä varpaatkaan. Hän ei saanut silmiään auki, eikä sanoja suustaan. Äänet kysyivät, miksi et nouse, oletko sinä laiska vai mikä sinua vaivaa?

Tilanne oli outo ja mies yritti hetken aikaa, ja kohta hän sai silmänsä auki, ja varpaat ja sormet liikkuivat. Hän nousi istumaan ja ihmetteli itsekin, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän ymmärsi, että hän kuuli kaiken ulkopuolisen maailman ja tunsi ja haistoi ilman huoneessa, sekä kuuli vanhan miehen askeleet. Mitä hänelle oli tapahtunut? Miten hän pärjäisi, jos hän jäisi tuohon tilaan, ja äänet pilkkaisivat häntä? Pystyisikö hän jäämään siihen tilaan, ja, etteikö kukaan saisi häneen yhteyttä? Äänet tuntuivat vain saavan häneen yhteyden, mutta pystyisivätkö ihmiset häntä auttamaan silloin?

Muuttoparvia

Ne tulevat takaisin, 

kevään ensimmäiset aurat,

kuulee kurkien äänet, 

joutsenten laulut, 

etsii parvia pilvien lomasta.

Kovassa tuulessa ja lumipyryssä,

karaistuneet linnut,

vielä ovat järvet jäässä,

eikä pellot viheriöi,

mutta kevät tuo linnut.

Hiljainen tappaja

Mies heräsi aamulla hyvin nukkuneena. Hän oli nukkunut huonosti monena yönä, mutta vihdoin hän oli nukkunut niin, ettei ollut kuunnellut edes puhetta, tai tuntenut mitään kipua. Hän oli ollut fyysisesti niin väsynyt, että hän oli nukahtanut hyvin sikeään uneen. Vielä hän ei kuitenkaan noussut ylös, koska hän arveli vanhan miehen vielä nukkuvan.

Hän muisteli kaikkea mennyttä ja lepäsi hiljaa vuoteessaan. Äänet puhuivat taas omiaan eikä hän viitsinyt niitä juuri kuunnella. Hän muisti äänien alkamista, ja miten monia ääniä hän olikaan kuullut. Hänelle oli puhunut vakava vanhempi mies uskonnollisista asioista, häntä oli syytelty hyvin monista asioista, ja hänen elämäänsä oli pidetty epäkelpona.

Mies oli kuullut myös englanninkielistä puhetta, sen hän tunnisti vaivoin, mutta sitä hän ei ollut ymmärtänyt, ja se oli loppunut hyvin lyhyeen. Hän ymmärsi, että ehkä syvällisemmin oli koskettanut hänen äitinsä oma kieli. Se oli murrekieltä, ja hän oli ymmärtänyt sitä hyvin, vaikkakaan ei käyttänyt sitä itse puhekielessä. Hän ymmärsi, että hän alkoi seuraamaan sitäkin puhetta, koska hänen äitinsä oli käyttänyt murresanoja, ja se muistutti häntä hänen lapsuudestaan.

Millaiset äänet olivat saaneet otteen hänestä? Hän ymmärsi, että naisen puhe oli miellyttävää kuunnella, ja se ikäänkuin lumosi hänet kauneudellaan. Hän tajusi, että puheääni muistutti jossakin määrin hänen äitinsä ääntä. Siksi se tuntui niin turvalliselta ja luotettavalta. Hän ei ymmärtänyt, että tutuntuntuisen äänen kuuleminen sai hänet luottamaan enemmän sanomaan kuin oli ollut tarpellista. Hän ei huomannut menneensä mukaan naisen esittämiin asioihin.

Mitä muuta hän oli kuullut? Hän muisti niin monenlaisia ääniä, ja jotkut äänet puhuivat hänen sukulaistensa äänillä, tai hänen työkavereiden äänillä, tai jopa naapureiden äänillä. Miten ne osasivat käyttää kaikkia tuollaisia ääniä, joita hän ei enää itse edes muistanut. Ja äänet olivat jopa keksineet joillekin ihmisille eri sukunimet, kuin heidän oikea nimensä oli. Sitä hän ihmetteli, miksi he kertoivat henkilöstä talon nimen mukaan, eikä sukunimen mukaan. Hän ymmärsi, että äänien tiedoissa oli virheellisyyksiä, ja siksi ne olivat täyttä roskaa, eikä niitä kenenkään pitäisi ottaa vakavasti.

Hän muisti, että oli kuullut sellaisia sanoja tai sanontoja, joita hän ei ollut ymmärtänyt tai kuullut aikaisemmin. Siinäkin äänet olivat olleet erikoisia. Miten hän ei muistannut tuollaisia sanoja tai sanontoja, ne olivat hänelle aivan uusia. Siksi hän yritti löytää selityksiä niille, mihin ne yhteyteen ne kuuluivat, tai mitä ne tarkoittivat.

Nykyään äänet käyttivät lähinnä vain yhtä hyvin neutraalia ääntä, eikä niiden puheissa ollut juuri mitään järjellistä. Siksi hän ei enää muistanut kovin usein edes kuunnella niitä, vaan keskittyi enemmänkin omiin tehtäviinsä ja muuhun seurusteluun niin, että unohti koko äänet.

Mies arveli vanhan miehen jo pian heräävän, ja lähti laittamaan aamiaista. Hän ei enää kuunnellut ääniä, vaan teki juuri niin kuin itse halusi. Niin hän oli ottanut elämän omaan hallintaansa ja samoin oman mielensä hallinnan. Hän ymmärsi, että hänen piti olla oman elämänsä herra ja hallita tapahtumia. Ehkä äänet joskus voivat olla jossakin roolissa. Silloin hän ehkä muistaa jotain paremmin tai pohtii asioita useammalta kantilta.

Hiljainen tappaja

Kevään merkit olivat selvästi nähtävissä. Mies kuokki kasvimaata ja kitki heinät pois. Hän teki ahkerasti töitä, koska pian olisi kylvettävä ja istutettava kaikki, että saisi satoa kesällä ja syksyllä. Hän oli kuullut uutisia kylältä. Ihmiset olivat pyytäneet hänet juhliin kylälle, ja kaikki halusivat tutustua häneen paremmin. Siellä oli mahdollista tavata kaikki kylän asukkaat. Mies oli ollut innoissaan, että hänet hyväksyttiin yhteisöön. Kukaan ei pitänyt häntä kummallisena tai omituisena, vaan jokainen oli ollut ystävällinen häntä kohtaan.

Hän ymmärsi, että hänen elämänsä oli kokenut suuren muutoksen. Hän oli jättänyt kaiken taakseen, ja nyt hänen oli rakennettava uusi elämä ja kaikki, mitä hän halusi elämältään. Hän halusi perheen, puolison ja lapsia, jos niitä heille suotaisiin. Miten vähän hän oli pystynyt tekemään asioiden eteen aikaisemmassa elämässään kaiken tapahtuneen jälkeen. Vaimonsa kuoleman jälkeen häntä oli huijattu jollakin tapaa, näin hän itse arveli tapahtuneen. Kaikki oli päättynyt huonosti. Hänellä ei olisi ollut enää tulevaisuutta siinä yhteisössä tai ammatissa. Hänestä oli juoruiltu, eikä hän enää ollut luotettava. Lisäksi hän oli puhunut oudoista asioista ja oudoista tapahtumista muille ihmisille, ja nämä pitivät hänen puheitaan ja kaikkea, mitä oli tapahtunut, hänen harhaisuutena, ja monet sanoivat, etteivät usko hänen puheitaan. Hän ei ollut siten enää kelvollinen ihminen siinä yhteisössä. Hän ymmärsi, etteivät toiset ihmiset voineet tietää totuutta asioista. Ne olivat olleet liian outoja, jotta ne olisivat olleet uskottavia.

Nyt kun hän teki uutta kasvimaata, hänellä oli taas aikaa pohtia tulevaisuutta, ja myös menneisyyttä. Hän kuuli koko ajan puhetta, mutta useimmiten hän sivuutti sen ja antoi vain sanojen mennä ohi huomaamatta. Joskus hän sai ajatuksia puheesta, mutta harvoin siinä oli mitään järkevää. Yleensä se oli samojen asioiden kertomista uudelleen, ja hänen ja hänen arvojensa, perheensä, ja uskontonsa halveksuntaa. Äänet kiroilivat ja sadattelivat hänen huonouttaan. Häntä pidettiin äänien mukaan erittäin huonona ihmisenä. Ja äänet kirosivat usein ja yrittivät saada hänet uskomaan kaikkea sellaista, minkä hän nyt jätti omaan arvoonsa. Äänet eivät enää voisi huijata häntä, tai saada häntä uskomaan heidän sanomaansa. Hän ei noudattaisi enää äänien pyyntöjä, eikä alistuisi heidän pyyntöihin.

Hän huilasi hetken aikaa. Hänen sormen niveleensä tuli kipua, ja välillä se katosi. Kipu sykki sormessa, ja kun hän jatkoi työtä, kipu loppui. Hän oli huomannut, että mitä enemmän hän oli paikoillaan, sitä helpommin hän koki erilaisia pistoksia kehossaan, tai jotain muuta. Oli parempi olla työssä ja tehdä kaikkea mielekästä, silloin ei kiinnittänyt huomiota tällaisiin pieniin pistoksiin iholla. Hän ei tiennyt, mistä ne johtuivat. Ehkä hänellä oli nivelrikkoa tai muuta, mutta pistely oli joskus yllättävää.

Mies sai aamupäivän aikana kasvimaan kokonaan käännettyä ja maan muokattua. Nyt se olisi valmiina, kun hän saisi siemenet ja kaikki muut tarvikkeet, niin ei tarvitsisi tehdä muuta, kylvää ja istuttaa. Hän meni sisälle taloon ja vanha mies oli jo laittanut tarjolle ruokia. Heidän elämänsä oli ollut hyvin tavallista maalaiselämää. Vanha mies kyseli, aikoiko mies mennä kylälle juhlapäivää viettämään. Mies vastasi, että kyllä hän aikoi mennä, mutta haittaisiko, jos siellä menisi iltamyöhään. Kyllä kaikki olisi hyvin, eikä talossa olisi mitään hätää, vanha mies vastasi.

Iltapäivällä oli jo lämmintä ja mies jatkoi aitojen laittamista kasvimaan ja viljelypalstojen ympärille. Hän saisi lampaita kylästä ja pian hänellä olisi oma lammaslauma. Hän oli saanut sovittu raha-asioita ja ihmiset antaisivat hänelle luottoa. Hän voisi maksaa ostoksensa syksyllä, jos saisi satoa myytyä. Kaikki ymmärsivät hänen tilanteensa. Mies rakensi myös lampaita varten aitauksen, jossa lampaat voisivat olla yöt. Hän saisi pian pari koiraa myös, kun kylällä oli muutamalla koiralla pentuja, ja omistajat olivat halukkaita antamaan koiria hänelle. Hän halusi ottaa koirat sellaiselta omistajalta, jolla oli lammaskoiria jo entuudestaan ollut. Ne oppisivat hyvin suojelemaan lampaita petoeläimiä vastaan. Ja lampaat ilmoittaisivat myös muut kulkijat tilalla ja antaisivat siten suojaa.

Mies oli päättänyt hankkia myös sähkön taloon pikapuolin. Se helpottaisi elämää paljon. Hän oli kuullut, että oli muitakin taloja kauempana, ja muutkin olisivat halukkaita saamaan sähkön taloonsa. Ehkä he yhdessä voisivat maksaa sähkölinjat ja saisivat ne jokaiselle tilalle. Miten paljon se toisi enemmän mahdollisuuksia? Voisi ostaa sähkökäyttöisiä koneita, ja laittaa ulkovaloja rakennusten ympärille. Se helpottaisi liikkumista pihapiirissä iltaisin ja pimeään aikaan.

Illalla mies oli hyvin väsynyt päivän töistä. He söivät hiljaa ja olivat omissa ajatuksissaan. Vanha mies oli hyvin kiintynyt nuorempaan mieheen. He ymmärsivät toisiaan jo ilman sanoja, ja kumpikin ymmärsi enemmän nyt tästä lämminhenkisestä suhteesta ja luottamuksesta. Mies tunsi, että hän oli saanut paljon sellaista, mitä hän ei osannut kuvitella olevan olemassa. Heidän elämänkatsomuksensa olivat samanlaiset ja he ajattelivat asioista samalla tavalla.

Hyvillä mielin he kävivät nukkumaan. Mies nukahti melkein heti, ja hän nukkui rauhallisesti. Raskas työpäivä takana.

Jyväskylä, 4.4.2020

Ihmettelin lintujen keväpuuhia, 

valkoista pukua joutsenten, 

auringonvalossa hohtavaa, 

valkoista kirkkautta.

Kevään kuulautta ja kauneutta, 

kun on kuurassa maa luontopolulla, 

ja peipot laulavat, 

kevään riemua rinnoissaan.

Miten kauniita värejä on linnuilla, 

virtavästäräkki ilahdutti,

 kirkkaalla keltaisella värillään, 

ja viihtyi hyvin veden äärellä.

Miten itse voisi olla kiitollisempi,

kaikesta huolimatta on luonto,

se herää taas talvestaan,

ja yhä antaa toivoa,

elämä voittaa kaiken jälkeen.