Pieniä hetkiä

Elämässä pieniä hetkiä,
paljon muistamista,
miten olen elänyt,
ja miten olen selvinnyt.

Ei kai voisi muuttaa,
edes sitä pientä hetkeä,
toisenlaiseksi tahtoessaan,
jos on jo elänyt sen hetken.

Miten olisi aina läsnä,
luotettava ja hyväksyvä,
sellainen elämän lähimmäinen,
joka hyväksyisi muut sellaisenaan,
kuin on sattunut syntymään?

--------

Elämän kirjo on laajempi,
matkustaessaan sen huomaa,
toisilleen huutavat huonokuuloiset,
puistoissa kokoontuvat pappakerhot,
mahdottomalta kuulostava puheensorina,
julkisissa kulkuvälineissä iloineen,
ja surunsa myös itkevät mummot,
tai kuorittua appelsiinia jakava mummo,
tai kotipolttoista tarjoava pappa,
jonkun vanhan rakennuksen puutarhassa,
eikä ole yhteistä kieltä,vain käsimerkit käy!

Eikö siinä ole jo se ystävällisyyden ele,
että olet hyväksytty ja tervetullut,
vieraana, toisenlaisena, ulkomaalaisena,
lähimmäisensä ja kanssakulkijana,
jota voi ilahduttaa pienellä teolla!