Hiljainen tappaja

Mies heräsi aamulla hyvin nukkuneena. Hän oli nukkunut huonosti monena yönä, mutta vihdoin hän oli nukkunut niin, ettei ollut kuunnellut edes puhetta, tai tuntenut mitään kipua. Hän oli ollut fyysisesti niin väsynyt, että hän oli nukahtanut hyvin sikeään uneen. Vielä hän ei kuitenkaan noussut ylös, koska hän arveli vanhan miehen vielä nukkuvan.

Hän muisteli kaikkea mennyttä ja lepäsi hiljaa vuoteessaan. Äänet puhuivat taas omiaan eikä hän viitsinyt niitä juuri kuunnella. Hän muisti äänien alkamista, ja miten monia ääniä hän olikaan kuullut. Hänelle oli puhunut vakava vanhempi mies uskonnollisista asioista, häntä oli syytelty hyvin monista asioista, ja hänen elämäänsä oli pidetty epäkelpona.

Mies oli kuullut myös englanninkielistä puhetta, sen hän tunnisti vaivoin, mutta sitä hän ei ollut ymmärtänyt, ja se oli loppunut hyvin lyhyeen. Hän ymmärsi, että ehkä syvällisemmin oli koskettanut hänen äitinsä oma kieli. Se oli murrekieltä, ja hän oli ymmärtänyt sitä hyvin, vaikkakaan ei käyttänyt sitä itse puhekielessä. Hän ymmärsi, että hän alkoi seuraamaan sitäkin puhetta, koska hänen äitinsä oli käyttänyt murresanoja, ja se muistutti häntä hänen lapsuudestaan.

Millaiset äänet olivat saaneet otteen hänestä? Hän ymmärsi, että naisen puhe oli miellyttävää kuunnella, ja se ikäänkuin lumosi hänet kauneudellaan. Hän tajusi, että puheääni muistutti jossakin määrin hänen äitinsä ääntä. Siksi se tuntui niin turvalliselta ja luotettavalta. Hän ei ymmärtänyt, että tutuntuntuisen äänen kuuleminen sai hänet luottamaan enemmän sanomaan kuin oli ollut tarpellista. Hän ei huomannut menneensä mukaan naisen esittämiin asioihin.

Mitä muuta hän oli kuullut? Hän muisti niin monenlaisia ääniä, ja jotkut äänet puhuivat hänen sukulaistensa äänillä, tai hänen työkavereiden äänillä, tai jopa naapureiden äänillä. Miten ne osasivat käyttää kaikkia tuollaisia ääniä, joita hän ei enää itse edes muistanut. Ja äänet olivat jopa keksineet joillekin ihmisille eri sukunimet, kuin heidän oikea nimensä oli. Sitä hän ihmetteli, miksi he kertoivat henkilöstä talon nimen mukaan, eikä sukunimen mukaan. Hän ymmärsi, että äänien tiedoissa oli virheellisyyksiä, ja siksi ne olivat täyttä roskaa, eikä niitä kenenkään pitäisi ottaa vakavasti.

Hän muisti, että oli kuullut sellaisia sanoja tai sanontoja, joita hän ei ollut ymmärtänyt tai kuullut aikaisemmin. Siinäkin äänet olivat olleet erikoisia. Miten hän ei muistannut tuollaisia sanoja tai sanontoja, ne olivat hänelle aivan uusia. Siksi hän yritti löytää selityksiä niille, mihin ne yhteyteen ne kuuluivat, tai mitä ne tarkoittivat.

Nykyään äänet käyttivät lähinnä vain yhtä hyvin neutraalia ääntä, eikä niiden puheissa ollut juuri mitään järjellistä. Siksi hän ei enää muistanut kovin usein edes kuunnella niitä, vaan keskittyi enemmänkin omiin tehtäviinsä ja muuhun seurusteluun niin, että unohti koko äänet.

Mies arveli vanhan miehen jo pian heräävän, ja lähti laittamaan aamiaista. Hän ei enää kuunnellut ääniä, vaan teki juuri niin kuin itse halusi. Niin hän oli ottanut elämän omaan hallintaansa ja samoin oman mielensä hallinnan. Hän ymmärsi, että hänen piti olla oman elämänsä herra ja hallita tapahtumia. Ehkä äänet joskus voivat olla jossakin roolissa. Silloin hän ehkä muistaa jotain paremmin tai pohtii asioita useammalta kantilta.