Hiljainen tappaja

Mies oli päivällä taas töissä. Hän oli saanut jo suurimman osan pihasta kuntoon, ja kasvimaa alkoi olla valmis. Hän oli taas nukkunut paremmin yöllä, kun oli viettänyt suurimman osan päivästä ulkona ja tehnyt ruumiillista työtä. Hän ei edes huomannut mitään kipuja tai muutakaan erikoista, kun hän keskittyi niin innokkaasti työhön. Hän suunnitteli kaikkea uutta tilan pidossa.

Vanha mies oli välillä ollut parempi, mutta välillä taas hänellä oli huonompia aikoja. Hän ei päässyt aina ulos, tai hänellä oli voimakkaita kipuja. Silloin hän oli suurimman osan ajasta sisällä, ja joitakin päiviä hän oli vuoteessaan. Mies ymmärsi, että vanhus ei ehkä eläisi enää kovin pitkään, hänen olisi varauduttava siihenkin, että hän jäisi yksin tilalle. Yksin jääminen pelotti häntä jotenkin, ja hän muisti yksinäisyyden vaimonsa kuoleman jälkeen. Hän muisti, miten outoja asioita tapahtui, ja miten hän kuuli erikoisia jyrinöitä tai muita outoja ääniä. Hän ei ymmärtänyt, mistä ne tulivat tai miten hän kuuli sellaisia. Hän tiesi, että hän ei ollut hullu tai muutoinkaan vainoharhainen, vaan kaikki oli tapahtunut hänen elämässään.

Hän kuuli outoa kolinaa toisista asunnoista, tai puhetta hänestä itsestään, eikä hän voinut ymmärtää, mitä he hänestä tahtoivat. Kaikki oli tuntunut pelottelulta, tai siltä, että hänet saataisiin epäilemään kaikkea. Hän käsitti pelon ilmapiirin luomisen ympärilleen altistavan hänet myöhemmin uskomaan asioiden parantumiseen. Hän tiesi, että häntä oli peloteltu oikeasti, eikä hän tiennyt kuka oli kaiken takana. Hän ehkä oli syyttänyt vääriä ihmisiä, ehkä hän ei tuntenut oikeasti heitä, tai sitten he voivat olla lähellä asuvia muita ihmisiä. Kaikki oli vain vaikeasti selvitettävää!

Hänkin oli epäillyt jopa työkavereita, mutta ymmärsi, että hän oli puhunut oudoista tapahtumista, ja eiväthän he voineet ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Hän yksin oli vain nähnyt outoja  ihmisiä, tai kuullut  ikäviä puheita, tai hänelle oli sattunut sellaista, joissa hänen oletettin toimineen väärin. Häntä jopa syytettiin rikoksesta, vaikka hän oli toiminut hyvässä uskossa.

Kohta olisi juhlapäivä, ja hänetkin oli pyydetty mukaan. Hän ymmärsi, että se olisi hänen tilaisuutensa, tulla nähdyksi ja kuulluksi ja ehkä se antaisi hänelle mahdollisuuden tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Kylällä häntä oli kehuttu ahkeraksi ja kaikki tiesivät, että hän oli leski, eikä hänellä ollut lapsia. Häntä pidettiin onnekkaana ja monet halusivat tutustua häneen. Hänen puolestaan oli luvattu puhua muille, ja ehkä hän vielä saisi puolison.

Hän saisi suuren maaomaisuuden, ja vaikka rakennukset olivat vanhoja, hän pystyisi myymään osan maasta tai saamaan lainaa, ja laittamaan sähköt tilalle, ja saamaan koneita ja laitteita. Hänellä oli nyt paljon suunnitelmia. Ja ennenkaikkea hänellä oli toivoa, että kaikesta huolimatta hän pärjäisi äänten ja kaiken muun kanssa. Sen todisti hänen kova työntekonsa ja se, että hän ei enää pelännyt mitään, vaan hyväksyi kaiken tapahtuneen sellaisena kuin se oli tapahtunut.

Miten hän olisi osannut toimia muulla tavalla? Ja miten hän voisi muuttaa menneisyyttä? Hän oli terve ja pystyi vastustamaan äänien virheellisiä asioita, eivätkä ne lannistaneet häntä mitenkään. Usein hän unohti kuunnella heidän huonoja puheitaan. Hän selviäisi kaikesta!

Mies meni sisälle ja vanha mies oli laittamassa ruokaa. Yhdessä he söivät ja joivat kaikessa rauhassa. Vanha mies iloitsi kovasti kuullessaan nuoremman miehen saaneen kasvimaan valmiiksi. Hän kannusti nuorempaa valmistautumaan huolella juhliin ja toivoi, että vielä näkisi uuden puolison hänen rinnallaan. Vanha mies toivoi, että kylällä käyminen toisi uutta elämään taloon ja ehkä niin toteutuisi vielä ennenkuin hän kuolisi.