Päivä oli ollut kuuma. Hikipisarat juoksivat kasvoilla, kun hän kuokki kasvimaata. Hän oli nyt valmis monestakin asiasta. Tilalla oli saatu paljon aikaan, mutta hänen pitäisi myös lunastaa kaikki odotukset, joita hänelle oli asetettu. Hän oli tilallinen kyläläisten silmissä, ja maa-alueen tuleva omistaja.
Sydämessään hänellä oli levoton olo. Toisaalta hän oli pian saava puolison ja perheen, jota hän kaipasi kovasti. Mutta hänellä oli myös synkkä menneisyys, jota hän ei voinut jakaa kenenkään kanssa. Miten hän oli välillä kuin tulisilla hiilillä ajatellessaan, ja, miten hän oli joutunut ansaan ja antautunut äänien vieteltäväksi?
Kukaan tuskin ymmärtäisi, jos hän yrittäisi selittää asioita, ja kaikkea tapahtunutta elämässään. Moni pitäisi hän mielenvikaisena ja hulluna, jos hän kertoisi, mitä hänelle oli puhuttu, ja miten hän oli uskonut kaikkea ilman, että olisi tarkemmin ajatellut asioita. Hän oli ollut hyvin yksinäinen henkisesti, ja haavoittuvainen siinä tilanteessa, ja hänet oli ollut helppo manipuloida ja puhua ympäri, ilman, että hän itse käsitti sitä.
Hän sai päivän työt tehtyä, ja ilta oli yhtä lämmin kuin päiväkin oli ollut. Ei hän saanut yhtään helpostusta laittaessaan ruokaa itselleen ja vanhalle miehelle. Kumpikin oli uuvuksissa helteen takia, eikä sisällä talossa ollut oikein ilmaa hengittää. Kaikki tuntui tukalan kuumalta, eikä mikään helpottanut oloa. Ruokakaan ei oikein maistunut, vaan piti juoda koko ajan vettä tai kylmää teetä. He eivät voineet juuri muuta kuin toivoa, että tulisi hiukan viileämpi päivä välillä, tai sataisi, että maa saisi vettä, ja olisi raikkaampi ilma. Kuivuus tuntui kaikkialla ilmassa ja maa tarvitsi vettä. Eläimet olivat nääntyä kuumuuteen ja hakeutuivat välillä varjopaikkoihin makaamaan.
Kaikki oli ollut niin epätoivoista välillä hänen elämässään, ja mies tunsi, että häntä koeteltiin kovalla kädellä. Hän valvoi yöllä usein, ja joskus hän oli huutanut unissaan. Hän oli nähnyt unta kaikesta pahasta, eikä hän ollut vieläkään saanut rauhaa kaikesta tapahtuneesta. Se kummittelisi hänen sielussaan hänen elämänsä loppuun asti. Eihän voinut unohtaa mitään siitä yhtenäkään elämänsä päivänä. Äänet pilkkasivat häntä, ja häntä yritettiin välillä saada hermostumaan tai sanomaan jotain outoa tai pahaa. Häntä ajettiin välillä unessa takaa, tai häntä yritettiin vangita, tai häntä vainottiin muilla tavoin. Hän pakeni unissaan usein kaikkia tapahtumia, ja hän heräsi tuskaisena.
Ilta kului hitaasti, eikä miehet puhuneet juuri mitään. He vetäytyivät aikaisin levolle, ja kuumuus teki kaikesta vaikeaa. He eivät ehkä nukkuisi kuin vasta tuntien päästä, mutta paikoillaan olo helpotti kuumuudessa. Ei kannattanut enää tehdä fyysistä työtä, vaan levätä. Mies valvoi ja ajatteli kaikkea taas yhä uudestaan. Hän ymmärsi, että hän kantaisi muistamisen taakkaa koko loppuelämänsä ajan, ja sitä tietämättömyyden taakkaa, ettei hän tuntenut vihollistaan tarpeeksi hyvin. Hän joutuisi sopeutumaan sekä ääniin, että kaikkeen muuhun, eikä hän voisi itse mitenkään vaikuttaa siihen, mitä hänelle puhuttaisiin, tai häntä jotenkin ehkä fyysisesti vahingoitettaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti