Mies ei nukkunut yöllä. Hän kuunteli matalaa murinaa, joka tuntui lähtevän jostakin koneesta. Hän ei ymmärtänyt, mikä kone piti ääntä. Hän oli kuullut ääntä jo pitemmän aikaa, mutta hän ei keksinyt ratkaisua siihen. Se oli kuin kaukaa tuleva koneen ääni, joka oli matala ja korviin kuuluva. Ääni ei ollut voimakas, mutta joskus hän unohtui kuuntelemaan sitä. Hän pohti voisiko se tulla ilmasta käsin, olisiko se joku lentävä kone taivaalla, mutta miksi se ei etene tai lennä eteenpäin? Voisiko se tulla jostakin kauempana olevalta tilalta?
Hän muisti nähneensä jonkun pienen valkoisen esineen lentävän ilmassa. Se oli ollut ehkä kahdensadan metrin korkeudessa. Hän oli seurannut sen lentoa jonkin aikaa. Se oli kuin tarkkaillut häntä, kun hän oli ollut pellolla tekemässä töitä. Välillä se oli ollut paikallaan, ja hän oli ihmetellyt, mikä voi olla sellainen laite. Ei hän ollut aikaisemmin sellaista nähnyt.
Tuntui kuin kaikkialla olisi nyt ratkaisemattomia asioita. Hän ei voinut tuntea kaikkea, mitä hänen ympärillään oli tapahtunut. Miten hän voisikaan tietää asioista, kun hän oli vain tavallinen ihminen, joka oli tottunut tekemään työtä, eikä hänellä ollut mitään tutkintoa tai tietoa tällaisista asioita?
Mies valvoi jonkin aikaa ja pohti ratkaisuja, ja sitä kuka voisi auttaa häntä ratkaisemaan näitä kysymyksiä. Hän ei tuntenut ketään toista, joka olisi kokenut vastaavaa kuin hän. Hän tuntui olevan yksin näiden outojen tapahtumien keskellä. Mistä hän voisi saada tietoja? Hän ei ollut saanut tietokonetta, tai nettiyhteyttä vielä. Hänellä ei ollut kunnolla toimivaa puhelinta, eikä hän pystynyt kysymään keneltäkään asioista. Ja kuka uskoisi kaikkea sitä, mitä hänelle oli tapahtunut?
Miehen otsaan pisteli, ja välillä hän tunsi kuin heikkoja sähköiskun kaltaisia pistoja olkapäässään. Hän oli saanut kipuja kuluneisiin niveliin, ja hän muisti, että hän oli kuullut ivallista naurua välillä. Hän oli silloin kärsinyt vatsavaivoista, ja joku pilkkasi häntä, aivan kuin he olisivat tahallaan aiheuttaneet hänelle pahoja ilmavaivoja suolistoon. Hänen vatsansa tuntui pinkeältä, ja vatsassa kurisi pahaenteisesti. Hän ei tiennyt, mitä hän oli syönyt tai juonut, joka sai hänen vatsansa kuplimaan.
Äänet olivat sanoneet hänelle, että hän oli jonkun tarkkailun alainen, tai joku tiedustelupalvelu seurasi häntä, mutta mitä muuta hänelle oli sanottu? Tuhansia tarinoita hän oli kuullut äänien sanovan, sekä tuhansia syitä, miksi hän oli äänien kohteena. Oli mitä oudoimpia juttuja, ja hän piti kaikkea vain hölynpölynä, tuskin hän enää jaksoi niihin syventyä. Hän vain kuunteli välillä yöllä kaikkea, mikä ei enää juurikaan muuttunut yhtään sen mielenkiintoisemmaksi tai mitenkään järkevämmäksi enää. Kaikki puhe tuntui lopulta hyvin yhdentekevältä. Aivan kuin äänillä ei enää olisi ollut mitään uutta sanottavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti