Mies oli jo aikaisin lähtenyt töihin ulos tarkastamaan metsämaita, ja hän oli iloinen, että maatila oli kehittynyt, ja kohta olisi mahdollista hankkia uusia koneita helpottamaan töitä. Hänen vaimonsa sukulaiset olivat halunneet lahjoittaa heille kaikkea tarpeellista, ja naisen suku oli auttanut paljon kodin tarvikkeiden hankinnassa. He olivat antaneet myös rahaa, että aviopari voisi hankkia itse tarvitsemiaan tavaroita. Mies muisteli lämmöllä omia häitään ja hän oli onnellinen ja kiitollinen onnistumisestaan ja kaikesta saamastaan luottamuksesta.
Ulkona metsässä kulkiessaan hän muisteli entistä elämäänsä, ja kaikkia tapahtumia edellisen vaimonsa kanssa. Hän ymmärsi, että heitä oli seurattu jotenkin jo ennen vaimon sairastumista ja kuolemaa. Hän ymmärsi kohdanneensa joskus outoja tiedustelijoita, ja myöhemmin sen, että heidän elämäänsä pystyttiin jotenkin vaikuttamaan alueella. Mies tiesi, että joidenkin ihmisten käyttäytymisestä, että heitä seurattiin. Aina oli joku kadulla, kun hän lähti töihin tai tuli töistä. Eikä hän tuntenut ihmisiä, vaan he ehkä olivat eri kadulta, mutta läheltä kuitenkin. Välillä hän oli kuullut pahaäänisiä autoja ajavan lähikadulla, ja kaikki tuntui usein ajoitetun hänen omille reiteilleen. He tiesivät hänen työaikansa ja työtapansa, ja pystyivät toteuttamaan kaiken. Häntä häirittiin siis autoilla ja muilla kulkuvälineillä.
Ehkä he pystyivät seuraamaan häntä puhelimen välityksellä. Tai tietokoneen avulla. Oliko jotain muita laitteita, joilla häntä pystyttiin seuraamaan, sitä hän ei voinut tietää. Mutta nyt hänellä ei ollut puhelinta vielä, vaikka hän oli sitä hankkimassa. Tämän tekniikan mahdollisuuden hän ymmärsi nyt, kun tätä ei enää ollut tapahtunut uudessa asuinpaikassa, kun hän kuunteli nuorempien selityksiä, mitä kaikkea uusilla puhelimilla pystyttiin tekemään. Hän itse ei tiennyt kaikesta sellaisesta, mutta päätti, että otta selvää mahdollisuuksista ja muista tekniikoista.
Kun vaimo oli jo sairas, oli tapahtunut outoja ääniä asunnossa. Joskus kun hän itse meni nukkumaan, joku kolisteli putkia tai lattialla kuuluivat askelten äänet liian selvästi. Hän oppi kuuntelemaan kaikkea tarkemmin, ja hän huomasi jopa pienet rapsahdukset ja se vaikutti selvästi hänen nukkumiseensa. Hän oli kuin ehdollistettu heräämään, jos kuului joku pienikin ääni asunnossa. Hän huomasi tämän vaikuttavan myös vaimon kuoleman jälkeen, ja hän nukkui paljon huonommin kuin nykyisin. Hän oli hyvin väsynyt työssään autonkuljettajana. Nyt hän oli raittiissa ulkoilmassa ja sai paljon ruumiillista työtä tehdyksi, ja hän oli levollisempi, ja ymmärsi, että hänellä ei ollut mitään menetettävää enää. Hän ei enää pelännyt ympäristön ääniä, eikä niitä täällä juuri ollutkaan.
Ehkä hänen elämäänsä oli seurattu paljon pitemmän aikaa kuin hän tiesi. Ehkä hänet oli valittu tekemään kaikki hänen oman ammattinsa vuoksi. Hän oli ollut sopiva kohde autonkuljettajana. Hän oli tunnollinen ja ahkera työntekijä. Hän pyrki pysymään hyvin aikatauluissan työssään, ettei tulisi valituksia, eikä tavaroiden vastaanottajien tarvitsisi turhaan odottaa. Hän oli todellinen palvelija siinä ammatissa ja näki vaivaa, että asiat sujuivat parhaimmalla mahdollisella tavalla. Siitäkin oli hyötyä tässä viimeisessä kuljetuksessa, että hänen tiedettiin tottelevan ja noudattavan annettuja ohjeita.
Mies ymmärsi, että oli paljon sellaista, mitä hän ei ollut tiennyt tästä maailmasta. Ja että ihmisillä oli pahoja aikeita, eikä voinut koskaan tietää, kuka ihminen voi olla vihollinen tai pahaa ajatteleva. Ihmisten mielen sisäisiä asioita ei voinut tietää, eikä hän voisi tietää, mikä oli kaiken tarkoitus. Oliko tarkoitus vain aiheuttaa hänelle pahaa vai laajemmalle joukolle ihmisiä?
Miksi ihmiset ihmettelivät hänen kertomuksiaan oudoista tapahtumista, siihenkin hän oli löytänyt syyn. Hän oli ollut hyvin tavallinen ihminen, tavallinen autonkuljettaja, eikä he olleet mitenkään rikkaita ja muutoin erikoisia. Kuka voisi heitä häiritä tai tehdä heille pahaa? Ihmisten oli vaikea uskoa sellaisiin asioihin, joita he itse eivät nähneet tai kokeneet. He ehkä kuvittelivat kaikista tapahtuneista, että ne olivat isompia ja dramaattisempia tapahtumia. Lopultakin kaikki tapahtui pikkuhiljaa vai vaivihkaa, ja siten, ettei muut voineet sitä nähdä. Sen näki vain tapahtumien kohteena oleva henkilö!
Asioista oli vaikea kertoa silloin, kun itsekään ei osannut aavistaa, mitä oli vielä tulossa. Mies oli ehkä kertonut epäloogisesti ja ehkä virheellisestikin asioista. Muut pitivät niitä tapahtumia vain hulluina ja epäluotettavina tapahtumina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti