Palaan vuoteen 2013, jolloin jouduin omituisen häirinnän kohteeksi. Minä en ymmärtänyt, mistä oli kyse kesällä 2013. Minua valokuvattiin paikallisessa rokkitapahtumassa Keski-Suomessa ja sitten valokuvattiin työpaikan ulkopuolella. Kummatkin tapahtumat olivat outoja ja erikoisia. Koin jonkinasteista häirintää silloisen työpaikkani ulkopuolella ja muuallakin. Minulle huudeltiin hävyttömiä Sokoksen edessä Kauppakadulla elokuussa 2013. Syyskuussa tuli tietokoneelle rahanpyyntö.
Googletin nimihaulla oman nimeni, ja löysin itseni työpaikkatietoineen naissivustolla, jossa ulkomaalaiset naiset hakijat seuraa. Olin siellä keltaisen pop up-ikkunana mukana. Tätä oli ilmeisesti levitetty netissä, koska häirintää oli ollut jo kuukauden verran työpaikkani lähistöllä lähinnä ja Keski-Suomessa.
Totuutta jutun levityksestä en voi tietää, mutta tämä ilmoitus oli poistettu löydettyäni tämän netistä. Minä kerroin työpaikalla tapahtumista ja esimies tuli katsomaan myöhemmin ilmoittamaani haun tulosta. Silloin se oli jo poistettu ja näin minusta luotiin ns. harhaluuloinen. Kukaan ei uskonut kertomaani.
Ymmärrän hyvin tarinan outouden ja sen, että häirintä näkyi vain minulle itselleni. En pystynyt todistamaan mitään, koska olin tapahtumissa aina yksin.
Kun nyt olen lukenut häirinnän kohteeksi joutuneiden tarinoita, huomaan monet yhtäläisyydet. Osa ihmisistä on menettänyt perheensä, työnsä, kotinsa ja joutunut muuttamaan asuinpaikkaa, työtä, ja parhaimmassa tapauksessa koko lähipiirinsä.
Toimin valtionvirastossa tarkastustehtävissä, ja uskottavuuteni kärsi huomattavasti tällaisesta toiminnasta. Jouduin sivuun työstäni ja minut siirrettiin eläkkeelle. Ja myöhemmin tapahtui myös paljon muutakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti