The Dog Sledge Tour in Greenland, two days and 130 kilometres

The Dog Sledge Tour

The first waiting them to come with the exciting feeling, didin’t know, how all will go or do, how will survive with the dog sledge tour with my heart. The first few kilometres were a little painful, think, didn’t feel relax, but then all was okay.

The mountains were very beautiful. Saw the reindeer and some birds. Then we stopped for a lunch after passing a huge mountain, the feelings were amazing, think, going so fast down there, how it was even possible, the rope has to put under a sledge.

So the dogs could keep the distance even going fast, the driver want to be at the back, to keep the stones away. The sledge was jumping and had to be careful with the stones, passing this mountain, think, it was a wonderful feeling, how could pass those places, but trust a lot the drivers will know, what to do with the dogs and the sledges.

A short lunch was nice, a small cottage to us, it was to share a night there with a small group and make food.

We continued the journey with the lake, 25 kilometres long. It was the nicest place in this world, think so. All the white mountains the both the sides, a lot of the different kind of the rocks the other side. All the past times will be seen in the stones. Think, the ice age, how ita moved the stones, put marks on the rocks, it shaped the land, then all the storms, the cold weather, wihtout much rain, the plants were only very small bushes there.

Saw the hunters with the rabbits near the cottage, a lot of the rabbits they had got. Have never seen so many rabbits at the same time. They were coming by the snow mobiles her, they went away soon. Got the photo of the dead rabbits, some still looked like only the sleeping time.

The cottage was cold, then the men put the fires, the oil heaters. They started to repair the dinner, didn’t need any help. Was with the Danish ladies, we had the own room there, and it was really cold, but after the dinner, ate well, was tired, slept well, didn’t hear anything.

When was awake again, the room was warm, took some of the clothes off, continued to sleep more. After waking up again took the medicines with the water, and started to write, what had seen and experienced during the past says, think, still another day to travel.

The dogs were some fifteen per a sledge, think, the ropes are the different distances a little only and have to clear the ropes all the time, when stopped. So a dog was missing, went to the wrong side, disappeared, hope it is okay and will find to the home. The working dogs are not the petit animals, they can bite you, have to keep the distance. If they will be kind and come to you, they are friendly, but the first they need to make the own decisions, then you can trust them as they trust you.

They got a piece of the meat, and the own special food. They were tighted with a long gain for the night there.

Kesän korvalla 2015 - uusi kokoelma 2015

Kesän korvalla 2015

Päivät virtana kulkevat,

elämä on voittanut jälleen,

lisäaikaa antanut ehkä,

tunnen elämänilon pursuavan,

ja voimakkaan tunteen.

On päässyt jotain irti,

joka kaikkea uutta on pidätellyt,

naru on vetäisty irti,

sielussa soivat uudet sävelet,

mielessä uudistuvat ajatukset,

vanha elämä jää taka-alalle,

kun opettelen kaiken uudestaan.

Tunteiden kirjot vuorottelevat,

välillä seesteisiä päiviä,

välillä kaaos pyrkii pintaan,

ymmärrän, että elän täysillä,

niin kuin irtipäässyt vasikka.

Se kirmaisee täynnä iloa,

elämän toisille laitumille,

hyppii ja pomppii ilosta,

ne ovat kuin riemun kiljahduksia,

joita on pidätellyt pitkään.

Tie on tuntunut loputtomalta,

mutta vihdoin se selkenee,

sielun meret rauhoittuvat,

ja etsivät tietä satamaan,

uusi aika koittaa kesän korvalla.

Sydän särkyy 2013 - the broken heart 2013

Sydän särkyy 2013

Sydän särkyy,

ja pakenen,

ja kysyn itseltäni,

minä olen vankina tässä ruumiissani,

ja minä olen yksin.

Eikä kukaan tietää voi,

mitä tunnen tai ajattelen,

kärsinkö minä vai en?

Olen ulkona yhteiskunnasta,

ja olen hylätty sielu.

Ja miksi te minulle aina nauratte,

ja miksi te minua haukutte,

en halua tätä enää.

Mutta kärsimys kuuluu elämään!

He ovat petoja ja julmia,

enkä tätä unohtaa voi,

eikä siitä rauhaa saa,

mutta miksi?

Voisin muuttua etanaksi,

tai maan matoseksi?

Jos voisin kadota syvyyteen,

ja päättää kaikki,

ja olla vain se matonen,

joka katoaa,

ja jota ei nähdä,

olisin silloin kai onnellinen.

Vapautta etsin 2013 - uusi kokoelma - 2013 seeking for the freedom

Vapautta etsin 2013

Ja siivet selkääni toivon,

että voisin nousta ylös,

ja katsoisin maata allani,

ja asukkaita sen.

Minä olisin vapaa,

eikä kukaan minua voisi kahlita,

tuulen mukana nousisin siivilleni,

ja nauttia merestä raikkaasta,

ja tuoksuista.

Aaltojen harjalla kelluisin,

ja ajatukseni olisivat vain omiani,

eikä kukaan minua kaipaisi.

2013 osa 2

2013 osa 2

Mitä on minulle tapahtunut,

kotini ja yksinäisyys on omani,

ja olen merkitty ihminen,

yksinäinen sielu

ja varjo vain.

Kuinka voisin siiville nousta,

kuin merien lokki,

olla vapaa kahleista,

ja alla suuri ihana vesi,

liitää voisin meren yllä,

katsoa merta ja metsää,

kallioisia rantoja,

tyrskyjen yllä,

tai kaupungin kattojen päällä.

Mutta miksi ei?

Vajaaksi jäänyt on siipeni.

2013

2013

Merkitty ihminen,

tuhat ja yksi tarinaa,

ja yhä uusia syntyy,

mutta totuutta etsiikö,

kuka tietää, kuka valehtelee,

ja miksi muista välittäisin,

vain sydämen suunnaton suru,

ja pettymys mielessä.

Olen syntynyt,

tummien pilvien alla,

tummaksi jään,

olen kadulla vaeltava,

varjoisalla puolella,

olenko turvassa?

Myrsky 2013 - the storm 2013 - the new collections 2015

Myrsky 2013 kevät

Tumma on taivas,

vesi mustana kiehuu,

tuuli nostaa aaltoja,

pisarat iskevät ikkunaan.

Sysimusta on yö,

levätä nyt ei voi,

kova on työ,

myrskyn ääni soi.

Vaahtona vesi velloo,

virtana valuu hiki,

mennyt tyyni ehtoo,

satama nyt ei liki.

Mustana mielen vesi,

yön synkkyys jatkuu,

poissa kirkas kuu.

Hukkuvat rannat,

suuntana jossain satama,

eikä näy hiekkarannat,

vaan perille pääseekö,

odottaako kukaan?

Onko vailla enää,

ja kaipaako kukaan,

yksinäistä ihmistä,

purteni oi pelastu,

ja näytä satama jo.

----

Taivaasi tahtoisi jo,

sinä pelottava tumma yö,

on sylisi armoton,

ja yösi loputon,

matkani on raskas,

purteni arvokas.

Taistelu jatkuva soimaa,

myrsky hereille riivaa,

eikä hellitä hetkeksi,

ei muuta tämä huviretkeksi.

Raskas on kaikki taakka,

kantaako perille saakka,

usko, toivo vai rakkaus,

ollako ystävä rakas,

odotatko sinä siellä?

Eihän turha matka olla voi,

uusi antaa ja ottaa,

ja vihdoin aika koittaa,

valo näyttää tien,

ja joissain kello soittaa,

ja satamaan pääsen,

ja näen rakkaita taas siellä.

The storm in the mind and in the heart, try to find the harbour, the dark night and the hard work, finally will be in the harbour.

Pääsiäinen 2013 The Easter 2013 - the new collections 2015

Pääsisäinen 2013

On uuden alku,

ja uusi aika,

lehti kääntynyt,

sivu uusi,

jota tunne en.

On aika aloittaa ilman sinua,

ja olla apuna lapsille,

sinut neuvosi kultaiset,

ja kauniit kätkenyt olen,

ja olen niin kiitollinen,

kiitollinen siitä,

että sain hoitaa sinua,

kuunnella tarinoita,

elämästä ja päivistä,

menneistä, ja kaikesta,

mitä kuullut en ollut.

Äitini sinä olet rauhan saanut.

----------------------

Ja yöllä joskus saavut uniini,

ja olet läsnä,

ja koputat,

olet lintu laulamassa,

ja kuulen sinun äänesi.

Jos ikkunaan koputat,

ja tulet minua tervehtimään,

unessa ehkä olen silloin,

mutta olet siellä turvassa,

ja aika ei ole turhaa.

----------------------

Katson tummaan ikkunaan,

ja taivaan tuikkiviin tähtiin,

ja näen avaruuden suuruuden,

eikä siellä rajoja ole,

enkä tiedä siitä paljonkaan,

olen vain yksinäinen kulkija,

rajallinen on käsitykseni,

ja kaikki on suurta,

mutta sen tunne ja tuokio,

ja ajassa oleva hetki,

helmien lailla kimaltava,

ja tumman taivaan tähti,

ne valaisevat tietäni,

kiitos sinulle loistasi.

Pääsiäinen 2013 March 2013 to mum - the new collections 2015

Pääsiäinen 2013

Kun aika tuli täyteen,

ja rakkain muutti pois,

ja syvimmät tunteet,

syttyivät vielä,

ehkä hetken mielessäni.

Mutta suurin ja sanaton kiitos!

Kiitos lapsuudesta,

kiitos lämmöstä,

kiitos elämän arvoista,

elämän ja ohjeista,

joita annoit matkaamme varten.

Ei muistoa voi viedä,

eikä rakkauttaan kadottaa,

suljettu on se sydämeen,

ja se auttaa,

lohduttaa elämän kolhuista,

muistuttaa mikä on tärkeintä,

ja mielessä olet tärkeä tähti elämän.

-------

Kuinka paljon ehkä jäi sanomatta,

kuuntelematta ,

mutta muistot jäävät,

kuinka paljon sain kuulla,

ja kätkeä kaiken nuo sanat elämän talteen,

timantteja ripottelit elämämme poluille,

ja johdatit meitä sinua kohtaamaan,

että emme olisi kylmiä,

vaan jakaisimme siitä hyvästä,

mitä sinäkin jaoit,

ja muistaisimme ja auttaisimme.

Elämässä on epävarmuutta,

mutta on toivoa myös,

ja joihin sinä luotit,

ja menit läpi ”harmaan kiven”:

Ei meissä ole ehkä yhtä paljon

sisua, ja voimaa,

eikä hellää sydäntä.

-------

Jos siivet olet saanut,

niin tule lintujen matkassa,

ja tervehdi minua,

ole laulava lintu pihassa,

tai kukkiva kukka puutarhassa.

Elämä on hauras,

ja muuttuu,

ja hetket vain vierivät,

eikä niitä kiinni saa,

kulkuni jatkuu,

eikä pysäyttää aikaa voi,

olen ollut riippa,

ja kivi, rasituksena,

kuinka vapautua voisin.

Sieluni huutaa apua,

ja etsin lohtua.

Sanomia kuulen pilvien takaa,

ja sieluni syvyydestä,

silti olet läsnä,

ja tunnen sen,

ja elämäni jatkuu.

Kirjoittamani kaikki tekstit tulevat uusiin kokoelmiin 2015!

All written texts will be in the new collections in 2015!

Runot 2013 tammikuu - osa 2 January 2013 part two - the dark part of the life

Tammikuu 2013

Kuinka repivä ja riivaava,

on tämä synkkä ihmismieli,

kehässä ajatuksen kahleet,

eikä niiltä rauhaa suo.

Minä sadistinen häirikkö,

ja muille vain narri,

naurunalainen saasta,

eikä minusta hyvää,

kun enää löydä.

Olen ylimielinen peto,

joka kimppuun käy,

kun tilaisuus koittaa,

häikäilemättömästi,

ja ilkeästi.

---------

Ja kärsimystä on tämä elämän tie,

se vaikein lienee,

ja ulospääsyä etsin,

ja etsin niin turhaan.

Kuka osaansa vaihtaisi,

kuka minullekin jotain joskus antaisi,

en armoa voi saada,

tässä elämässä vain hävinnyt olen,

ja mieleni yksinäinen taas hiljaa vaikeroi.

Kuinka sanaton lauluni,

kuinka osaton hetkeni,

tietääkö kukaan tietäni?

Selvillä vesillä puuttuu,

kuka ohjata osaisi,

kuka venettäni soutaisi,

ja satamaan saattaisi,

viriää onneton mieli,

ja vailla rauhaa.

Runoja tammikuu 2013 - julkaistu osia vuoden 2014 ensimmäisessä runokokoelmassa

Runoja vuodelta 2013

Tammikuu HKI - MAN

Missä on pumpulipilvet,

ja kirkkain paiste auringon,

ja pilvet taivaan vuorilta näyttävät,

jääkiteitä lasiin pisarat tuovat,

kuvioita ikkunaan,

tuhannet säteet tuovat,

auringon hohtoa niihin,

ja sateenkaaren väreissä ne hohtavat.

Miten taivas voi sininen ollakaan,

ja miten kaunis pilvien verho alla sen.

Ne pienet pumpulipilvet,

alati muuttavat muotoaan,

ja rantaa ei nähdä voi.

Olen loputtoman hetken etsijä,

mutta rauhallinen,

ja turvallinen on mieleni,

ja te tiedätte,

että kaikkia teitä rakastan ja kaipaan.

Oli matkani pitkä tai lyhyt,

tulette mieleni mukana sinne,

ja rakastan teitä,

ei rakkaus sammu,

vaikka etäisyys erottaa.

Kerran kohtasin joskus siellä,

ja keitä kohtaan,

muistoihin kokoan omaani sen,

elämän rauhaan.

Olkoon polkuni pitkä,

ja antoisa,

ja olkoon arkeni armollinen.

Älä murhetta mukaasi ota,

ota vain avoin mieli.

------------------------------

Lennä lintusen lailla,

vaikka omia siipiä,

sinulla ei olekaan.

Mutta voimaa saata,

ja elää saata hetkiä,

eikä kaikilla niitä ole paljon,

vain rajallinen määrä,

ja se ei ole meidän,

vaan muiden varassa.

Minä kiitän kauniista säteistä,

valkoisista hattarapilvistä,

ja tästä tunteesta.

Kun etsin jotain,

ja tunnen jotain uutta,

jota rahassa ei voi mitata.

Maan vankina olen,

mutta joskus saan nousta,

siiville lintujen lailla,

ja nähdä tämän kauneuden,

jota muuten emme voi havaita.

Ihmeellisen maailman,

josta jää kaipuu sydämeen,

ja toivoo kuulla laulua iloista,

ja onnesta lintujen kanssa.

Elämän laulu on pitkä tai lyhyt,

onnen, ilon tai surun kyyneleitä,

se on kuitenkin paras laulu iäti.

Heinäkuu 2013 - July 2013 - THE BIG CHANGE - the new collection 2015

Heinäkuu 2013

Elämä jatkuu virtana,

sinisen taivaan alla,

surullisin mielin,

rikkinäisin sydämin.

Joskus taas hetket,

vain viipyvät muistoissa,

ja ajatus on muualla,

kytevänä aavistuksena.

Epävarmuutena tulevasta,

jota me kaikki elämme,

ja josta emme vielä tiedä,

mutta kuka voisi olla ensimmäinen,

ja kuka voisi olla viimeinen?

Mitä elämä tuo,

mitä elämä vie,

kärsimystä ja onnea,

vaihdellen ja vuorotellen,

ja hetki hetkeltä.

Olenko minä yksin?

Ja mikä voisi olla haastavampaa,

ja mitä voisi odottaa?

Olen odottanut ehkä tietämättäni,

tätä aikaa ja hetkeä,

jolloin alkaa uusi aika.

Ja kaikki on uutta,

vanha taakse jää,

se voi olla jotain valloittavaa,

vai onko se jotain uutta nyt?

Kun mietiskelen uudesta,

ja muistan kasvot äitini,

joka aina uniini palaa.

Olen uuden edessä nyt!

Mikä mieleeni palaa,

ja mitä ihmiset etsivät,

elämästä, muista ihmisistä.

eikä he todellisuutta tietää voi,

kuka sisintäsi osaisi lukea?

- ymmärtämistä vain ihmiset tarvitaan enemmän, rakkaus on lähimmäisten ymmärtämistä!

July 2013

The birds as will see a lot of all,

around this world are whispering the songs,

truly or not,

but the people are so crazy,

and their behaviour,

all the things to hear or read,

as they will know all the this

better than me!

Joking as always,

my grazy mind will be more crazy,

as I can see those people,

so stupid,

and not seeing the things

behind the trees.



The better understanding only, the love is understanding the people near!

Kuutamoyönä 2 - uusi kokoelma 2015

On aikaa kuunnella avaruuden ääniä,

ne hiljaisina kantavat korviin,

kun oikein kovasti kuulostelee,

tuulen mukanaan tuomat soinnut.

Kuusikko hiljaa huokailee

ja metsä humisee ilmavirroissa,

ja talviyön pakkanen rapsahtelee,

eikä rauhallista hetkeä anna,

pakkasyön levottomat äänet.

Sydänyönä vähitellen vaikenee,

metsämaat hiljaa vaimenee,

hiljaisina kohta kantaa uusia sointuja,

hiljaisia hongikon kaikuja tuo,

uinuva metsä lumikinosten alla.

Tuulet pysyttelevät hiljaisina,

kunnes pysähtyvät kaikki,

unessa mieli, sielu ja metsä,

on aikaa kuunnella ääniä.

Voisiko kellon pysäyttää,

jäädä keskelle kuutamoa,

katsoa sinistä taivaanrantaa,

tähtien kirkasta vyötä.

ja tavoittaa tähdenlennon?

On rauhallista katsella,

loputon lento kaukana,

satelliitti vai lentokone,

yötaivas ei hiljene vaiti,

vaikka äänet ovatkin hiljaa.

Tähdenlentoa ei tavoita,

toivoa voi toki ehtii,

ja mielemme jo kaukana on.

Yö hitaasti päiväksi muuttuu,

mutta varmasti aamu sarastaa,

saapuvi uusi talvipäivä,

ja yön taivas vaalenee.

Pilvien sinisyyttä rikkoessa,

hentoiset punaiset pilvien reunat,

auringon ensisäteet kurottavat,

viimeisetkin tähdet piiloutuvat,

hentoisten pilvien taakse.

Taivaan kirjava näytelmä jatkuu,

kunnes aurinko nousee esiin,

pilvet rauhoittuvat paikoillensa,

ja kuu häviää taivaalta,

jääden odottamaan seuraavaa yötä.

Tähdet painuvat piiloihinsa,

viimeistenkin pilvien paetessa,

kaukaisen taivaanrannan taakse,

on täydellinen sininen taivas.

Pakkanen kiristyy aamulla,

hanki hohtaa valkoisuutta,

hankien tuhannet timantit,

tuikkivat kilpaa auringon kanssa.

Taidetta vuosilta 2010 - 2015 - sekatekniikkatyöt 50 - 70 euroa kappale