Epävarmuudessa
Todellista
elämää täytyy etsiä,
sen
saavuttaminen on vaikeaa,
elämässä
oleva epävarmuus,
lisää
pelkoa, epäonnistumista,
riskien
ottaminen on vaikeaa.
Joskus
joutuu valitsemaan,
valinnan
tekeminen on välttämätön,
ilman
sitä roikkuu ohuiden lankojen varassa,
valintaa
ei aina pysty perustelemaan,
mielikuvat
ja mielipiteet vaikuttavat.
Joskus
toisten apu pahentaa tilannetta,
se
tuntuu liian turhauttavalta,
olla
arvosteltavana kaikkien silmissä,
sinut
on leimattu jo kauan sitten,
eikä
siitä roolista pääse eroon.
Sen
rikki repiminen sattuu,
ja
se satuttaa muitakin,
joskus
on pakko riuhtaista irti,
yrittää
toisella tavalla,
epäonnistumisista
huolimatta.
Jatkuvassa
epävarmuudessa,
eläminen
on kuluttavaa,
ihminen
on hälytystilassa,
eikä
saa rauhaa silloin,
tulee
vain turhautunut olo.
Haaveillen
Ja
aikaa on niin vähän,
enkä
tiedä elämääni eteenpäin,
sielussani
soi ja yhä enemmän soi,
sielussani
soi elämän sävelet.
Olen
vain yksinäinen kotka,
ja
liitelen taivaalla,
maailmani
olet kaunis,
valkoinen
pilvi ja sininen taivas.
Se
kirkas on aurinko,
elä
ja haaveile,
elämäsi
on sen arvoinen.
Kaamos
Kohtaanko
joskus,
ohitanko
onneni,
täydellinen
päivä,
vain
vajaa, vaarallinen,
tietäisinkö
aikani,
ehtisikö
ajatukseni mukaan?
Huolia
joskus,
pieniä
hetkiä vielä,
päivä
saa odottaa,
kun
on kaamosta keskellä,
valoa
ei vain ole,
eikä
aurinko paista.
Kaipaus
- äidille omistettu
On
paljon muistoja,
paljon
yhteisiä hetkiä,
sanoja
ei tarvita aina,
vain
läsnäolo riittää.
Nyt
olla vapaana,
ja
liidellä lintujen lailla,
eikä
ole kipuja enää siellä,
eikä
tuskaa kipua enää tunne.
Odottaa
vain uusi maa,
jota
ihailla silloin saa.
Jos
kuuta katsot,
ja
hiljaisuutta kuuntelet,
ehkä
kuulet siipiesi äänet,
ja
tunnet läsnäoloni.
Olen
poissa,
mutta
sydämessäsi läsnä.
On
ihmisen osa arvaamaton,
sanaton
ja kaipaus suuri.
Kaipaus
2
Miten
voisi olla yksinään,
jos
ajatukseni on läsnä,
ja
miten voisin kaivata mitään,
sillä
minähän nautin omasta seurastani.
Ilman
mitään aikatauluja,
ilman
kiirettä, ilman puhetta.
Jos
olisin lintu,
niin
ehkä voisin olla,
ja
painaa pääni siipien suojaan.
Ja
katsoisin tähteäni,
joka
taivaalle syttyy,
ja
näkisin aivan toisenlaisen,
uuden
unelmieni maan.
Lapseni
Iloinen
pehmeä poski,
kaunis
kultainen tukka,
sirrillä
olevat silmät,
ja
pieni käsi, lämmin pehmeä iho,
lapseni
tule viereeni,
uinu
hetkinen,
on
niin hyvä olla.
Linnun
siivet 3
Tahtoisi
nähdä taivaan pilvet,
valkoisimmat
hattarat,
ne
tuulessa purjehtivat,
pinkit
pilvet auringon paisteessa,
ja
kaukana hohtaa taivaanranta.
Tahtoisi
tavoittaa ne linnun siivet,
olla
valmis liitämään,
ja
kokeilla kantaako siivet,
kiittää
Luojaa kaikesta,
tästä
kauniista maailmasta,
alla
sinisen taivaan kannen.
Sen
suuren sanoman antajasta,
joka
tuli keskellemme,
tästä
ajasta, ikuisuudesta,
tahtoisi
kiitoksen lausua,
ylistää
pyhää sanomaa,
antaa
lahjansa elämälle.
Oikeus
rakastaa
Haaveita
ei saa hukuttaa,
toiveita
ei saa haudata,
ilman
toivoa ei ole elämää.
Päivillä
pitää olla
-
tarkoituksensa,
kaikilla
on oikeus elää,
toivoa
valoa päiviinsä,
uskoa
uusiin unelmiin.
Jos
joutuu luopumaan,
ja
menettää toivonsa,
hukkaa
kaikki unelmansa,
ei
jäljelle jää mitään.
Pitää
uskaltaa elää,
voida
polttaa siltoja,
joutuu
luopumaan monesta,
ilman
menettämistä jotakin,
on
vaikea saada uutta.
Jokainen
uhraus on tärkeä,
jotta
voisi rakastaa uutta,
jokaisella
surulla on merkitys,
täytyy
uskaltaa elää ja rakastaa.
Solmuja
avaten
Ajatukset
kehässä kiertävät,
ihmismielen
synkkyys,
repivä
ja riivaama mieli,
eikä
rauhaa se anna.
Ulospääsyä
omasta mielestä,
-
etsii ja etsii,
eikä
se rauhaa anna.
Elävänsä
tuntee,
vaikka
turhaankin,
mielessään
hiljaa vaikeroi,
elämän
solmuja avaten.
Vuodenajat
Kesä
Järven
selkää katselen,
saaria
kiertävät kiviset rannat,
rantakoivut
tuulessa hiljaa huokailevat,
ja
kaislikossa sorsapoikue ui,
muistoja
veneretkistä kalassa siellä.
Peltojen
keskellä talot näen,
ja
katsoin aukeaa viljavainiota,
illan
ruska värjää järven pintaa,
sininen
hämärä lisääntyy,
ja
pian nousee usva järven selälle.
Kuuluu
kumea kaulushaikaran ääni,
järven
poukaman kaislikosta,
tuttu
veneranta ja kaislikko,
siellä
juhlittu monet kalakeittoillat,
on
veneretkille ja kalaan päästy.
Kaunis
on järven selkä kesällä,
ilo
laineiden leikkiä katsella.
Talvi
Hiihtoladut
rantoja kiertävät,
hohtavat
koivut ja pajut,
talvipäivän
huurteessa.
Sininen
kajo metsästä heijastuu,
taivaan
rannassa auringon kirkkaus,
valoa
silmiä häikäisee.
Jouluyön
sanoma
Unelmoiden
jouluaatosta,
hiljentyen
kuuntelemaan,
sanomaa
ensimmäisen joulun,
kun
enkeli ilmoitti sanoman,
on
lapsi syntynyt seimeen,
siitä
merkiksi syttyi tähti,
siis seuratkaa
ja rientäkää.
Niin
enkelit kuorossaan,
nyt
ylistystä lauloivat,
ja
paimenet kiiruhtivat,
joulun
lasta katsomaan,
uudestaan
taas kuulla saa,
sanoman
ensimmäisen tuon,
se
kätkekää sydämeemme.
Se
uudeksi meidät luo,
kun
syttyy tuhannet valot,
nuo
jouluyön kynttilät nyt,
ja
palata kai uudestaan taas,
saa
jokainen sanoman luo,
tuon
jouluyön ensimmäisen,
kuin
paimenet kedolla nuo.
Lapsuuden
kesäaamu
Hiljaisuus
ja levollinen uni,
hento
linnun laulu sanoman tuo,
kaukaisuudesta
ja kaipuusta,
jos
lapsuuden haaveet ja huolettomuus,
palata
elämään voisi,
se
luonto ja metsä lähellä,
pihakoivun
kauneus ja tuoksu,
ja
kesäpeltojen yllä oleva usva,
kasvien
päällä aamun kaste,
pisarat
kimmeltävät timanttien lailla,
heti
auringon ensisäteistä,
ja
herättää kaiken elämään.
Ja
aamuauringon myötä,
karja
palaa laitumelle,
auringon
vyöryessä taivaalle,
lapsen
mieli miettii,
yhä
hetken kesäyön taikaa,
turvallinen
pihamaa ja tuttu tienoo,
onnellista
olla voi lapsen,
huolet
silloin vielä kaukana,
mieli
lapsosen sen onnellisen,
aikuisuuden
vaaroista vapaa.
Ystävän
muistolle
Hauras
on elämän säie,
se
hetkessä katoaa ja katkeaa,
se
häviää yhtä helposti kuin,
usva
kesäisen pellon yltä,
tai
sadepisara koivun lehdeltä,
auringon
lämmittäessä.
Niin
vähän aikaa olla voi,
tai
paljon ja emmekä tiedä,
minne
tuntematon polku kuljettaa,
onko
se tuttua ja turvallista tietä,
kuka
meistä sen löytää voi,
ja
kenelle se tie valitaan?
On
vain paljon epävarmuutta,
mitä
päivämme eteen tuo,
elämän
virta meitä kuljettaa,
joskus
kolhien, joskus hellien,
niin
haurasta ja herkkää,
niin
katoavaista elämä on.
Olemme
rikkinäisiä astioita,
etsimme
elämän säiettä,
emmekä
aina sitä löytää voi,
helposti
särkyvä sydän on,
se
on kuin ohut syksyinen jää,
joka
sirpaleiksi rikki risahtaa.
Muuttolintujen
matkassa,
muutamme
toiseen maahan,
saavumme
rauhan satamaan,
siellä
on kesä ja aurinko,
rauhallista
ja kaunista,
hyvää
matkaa sinulle ystävä!
Talvimetsän
taikaa 1
Pehmeä
lumi on lempeä,
sen
keveys tuntuu iholla,
taianomaista
on talvimetsä,
pakkasen
kuorruttamat puut,
hohtavat
auringon paisteessa.
Talvipäivän
hämäryys kohtaa,
kaikissa
siniharmaan sävyissä,
auringon
laskiessa taivas,
hohtaa
hentoina harsopilvinä,
kuin
odottaen tähtien tuloa.
Pian
syttyvät ensimmäiset,
ja
hetki vain kun hämärtyy,
kohta
koko taivas tuikkii,
tuhannet
tähdet siellä,
lähettävät
terveiset meille,
talvipäivän
iltaan ja yöhön.
Kuu
nousee varovasti,
antaa
kalpean valonsa,
lumikiteet
hohtavat hangilla,
metsässä
rasahtavat puut,
pakkanen
kiristyy yötä kohti,
kuuraa
viimeisetkin koivut.
Talvimetsän
taikaa 2
Vaiti
on metsä silloin,
kun
tyyni on talvi-ilta,
hentoina
nousevat heinät,
lumesta
kurottelevat tupsut,
hangella
hohtaa kuun valo.
Timanttien
lailla tuikkivat koivut,
oksien
huurre on unelmahöttöä,
vangitsee
katseen taivaalle,
eikä
kylmyys tunnu silloin,
kun
katselee sinisistä hämärää.
Katselee
lumoutuneena,
näkee
salaperäisyyden,
ja
varjoja puiden takana,
taianomaisena
talvimetsä,
se
kätkee elämän sisäänsä.
Se
elää talvenkin keskellä,
ja
herää kukoistukseen keväällä,
kesällä
kaikki siellä kukkii,
syksyllä
luonto luopuu kesästä,
ja
odottaa taas talven tuloa.
Kesäyön
taikaa
Joskus
voisi nähdä,
keijujen
tanssia kesäniityllä,
kun
usva peittää pellot,
ja
hauras valo loistaa,
kaukaa
metsien takaa,
hentoja
kastepisaroita,
kimmeltää
kasvien lehdillä,
usvana
kesäyön ilmassa,
virittelevät
hentoja harsoja,
päivänkakkaroiden
ylle,
kuvioivat
hämähäkin seittejä,
eikä
taivaalla ole pilviä.
Kuulaus
hohtaa yössä,
kirkkaana
kaukainen taivaanranta,
loistavat
tuhannet kukat,
ja
keijut tanssivat yössä,
on
vain hiljainen yön hetki,
vaimeana
lintujen laulu soi,
ja
pian kaikki haihtuu,
keijut,
kaste ja usva pois,
auringon
säteet kuivattavat,
kastepisarat
tippuvat maahan,
ja
hentoinen tuulen vire,
tuo
pilvien hattaroita.
Taivas
puhkeaa kukkaan,
väriloistoonsa
kauneimpaan,
auringon
kiirehtiessä esiin,
vaalean
punaiset pilvet,
pian
kullan keltaiset,
ja
kohta valkoiset vain,
on
kesäyön taiat poissa,
ei
keijuista jälkeäkään,
ja
yön usva on vain haave,
kuvajainen
jostain muusta,
mielikuvituksen
peittona,
niin
kuin keijut niityllä.
Kuuntelen
kesää
Kuuntelen
kesää,
lauluja
lintujen,
laineita
päivien,
ja
säteitä auringon.
Tunnen
lämpöä
ja
lempeän tuulen,
ehtisikö
uimaan,
saisiko
rusketuksen?
Kaikki
saapuvat ajallaan,
taivas
antaa omansa,
eikä
sitä voi pakottaa,
sade
saapuu joskus.
Uutta
voimaa antaa,
virkistää
kuivuneen,
pisarat
ovat lempeät,
lämpimässä
säässä.
Ulkopuolinen
Mitä
ihmiset puhuvat,
ei
merkitse minulle mitään,
olen
vain ulkopuolinen,
kotia
vailla oleva lintunen,
olen
suuntia vailla,
ja
joskus vain olen olemassa.
Jos
olisin joku muu,
tuskin
edes eläisin,
ja
ajattelisin,
tarkoitustani
tietäisin,
ajatuksiani
tietäisin.
Yössä
Katso
pimeään yöhön,
pelkäätkö
- oletko yksin?
Yö
paljasta sielusi,
ja
salaiset ajatuksesi,
on
vain sydämeni syke,
ja
hengitykseni äänet läsnä.
Pysähdy,
kuuntele, katso,
niin
ehkä on
-
jotain kaukaisempaa,
jota
tavoitat jo silloin,
ja
tarvitset vain yksin.
Yksin
olet vain yksin,
mutta
ethän ole yksin,
sillä
sielusi elää kiihkeästi,
ja
veresi virtaa,
ajatuksesi
laukkaavat,
kuin
villivarsa laitumella.
Oikeus
elää
Jokaisella
ajalla on oma merkityksensä,
jokaisella
elämällä ja kasvilla,
niin
on jokaisella ihmisellä,
oma
paikkansa ja oma luontonsa,
emme
pääse siitä pakoon,
eikä
meidän tarvitsekaan.
Meillä
on oma aikamme,
olla
läsnä aina jossakin,
paikka
ei ole ehkä oikea,
mutta
kaikella on tarkoituksensa,
jokaisella
on jotain annettavaa,
meillä
on oikeus elää.
Elämä
on lahja Jumalalta,
meidän
tulee kunnioittaa elämää,
rakastaa
ja vastaanottaa rakkautta,
suojella
heikompia kanssakulkijoita,
rukoilla
elämän puolesta,
pyytää
siunausta elämään.
Uskoa
ja toivoa, rakastaa,
luottaa
Jumalan armoon,
anteeksiantamukseen,
Jeesuksen uhriin,
Joulun
sanomaan, Jumalan lahjaan,
rakkaus
tuli silloin ihmiseksi,
ihmisen
pojaksi maan päälle.
Niin
että saisimme elää,
ja
jatkaa omaa elämäämme,
ei
meidän tarvitse olla täydellisiä,
saamme
olla vajavaisia ihmisiä,
omata
luottamusta ja uskoa,
elämään
ja sen jatkumiseen.
Talvipäivänä
Lyhyen
päivän juhlahetkiä,
kirkkaana
loistavat säteet,
kultaavat
huurteiset puut,
lumihuppuiset
kosken kivet,
sädehtivät
virtaavassa vedessä,
hetken
pyörteissä leikkien.
Tuikkivat
valkoisella hangella,
kohta
punertavat pilvet,
värjäävät
taivaan rannat,
jättäen
jäljelle kuulaan kalpeuden,
sinisen
iltapäivän hämäryyden,
ennen
kuin ilta tummenee,
tähtikirkkaana
loistaa yö.
Jokainen
päivä
Eikä
aika rauhaa anna,
eikä
kukaan ole täydellinen,
eikä
meille ole ohjeita annettu,
vaan
elämän säkeet toiset,
toiselle
niin erilaiset annettu.
Ei
niitä kukaan ennalta tietää voi,
mitä
uusi päivä tuoda voi,
ja
usein parempi niin olla onkin,
sillä
huomisesta tuskin tänään apua on,
sillä
jokainen päivä vuorollaan elettävä,
on
sellaisena kuin se tulla saa.
Ei
aikaa tahdo hukata nyt,
vaan
annan sen itse selvittää,
tiensä
tahtoa läpi elämän,
turhaan
kiirehtiä tahdo en,
vaan
päivän kerrallaan käyn,
ja
odotan ja otan kerrallaan,
kuin
uutta aamua odottaen.
Yön
tunnit yksin ja ymmärtää,
aika
vain hiljaa etenee,
ilman
että huolta turhaan kanna en,
ei
ihmisen tarvitse nyt,
aika
hoitaa ja korjaa sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti