Sydän särkyy 2013
Sydän särkyy,
ja pakenen,
ja kysyn itseltäni,
minä olen vankina
tässä ruumiissani,
ja minä olen yksin.
Eikä kukaan tietää
voi,
mitä tunnen tai
ajattelen,
kärsinkö minä vai
en?
Olen ulkona
yhteiskunnasta,
ja olen hylätty
sielu.
Ja miksi te minulle
aina nauratte,
ja miksi te minua
haukutte,
en halua tätä
enää.
Mutta kärsimys
kuuluu elämään!
He ovat petoja ja
julmia,
enkä tätä unohtaa
voi,
eikä siitä rauhaa
saa,
mutta miksi?
Voisin muuttua
etanaksi,
tai maan matoseksi?
Jos voisin kadota
syvyyteen,
ja päättää
kaikki,
ja olla vain se
matonen,
joka katoaa,
ja jota ei nähdä,
olisin silloin kai
onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti