Tammikuu
2013
Kuinka
repivä ja riivaava,
on
tämä synkkä ihmismieli,
kehässä
ajatuksen kahleet,
eikä
niiltä rauhaa suo.
Minä
sadistinen häirikkö,
ja
muille vain narri,
naurunalainen
saasta,
eikä
minusta hyvää,
kun
enää löydä.
Olen
ylimielinen peto,
joka
kimppuun käy,
kun
tilaisuus koittaa,
häikäilemättömästi,
ja
ilkeästi.
---------
Ja
kärsimystä on tämä elämän tie,
se
vaikein lienee,
ja
ulospääsyä etsin,
ja
etsin niin turhaan.
Kuka
osaansa vaihtaisi,
kuka
minullekin jotain joskus antaisi,
en
armoa voi saada,
tässä
elämässä vain hävinnyt olen,
ja
mieleni yksinäinen taas hiljaa vaikeroi.
Kuinka
sanaton lauluni,
kuinka
osaton hetkeni,
tietääkö
kukaan tietäni?
Selvillä
vesillä puuttuu,
kuka
ohjata osaisi,
kuka
venettäni soutaisi,
ja
satamaan saattaisi,
viriää
onneton mieli,
ja
vailla rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti