Elämän viivat

Sylissä kevään päivien,
kun lunta välillä saamme,
niin peittyvät kevään kukat,
kuten tekevät elämän viivat.

Pois pyyhkiytyvät mielessä hiljaa,
ja myöhemmin taas kirkastuvat,
ne palaavat uusina ja uljaina,
ja jokainen kivi on käännettävä.

Kuin sammalet niistä poistaisi,
ja aarre mik' sisältä paljastuisi,
voi olla se pinta rosoinen,
tai täplikäs ja viirujuovainen.

Ne elämän viivat karheita,
tai voivat olla säröileviä,
niin kuin se kaunis kiven pinta,
tai piloille pahasti lohkeillut.

On pakkasen halkaisema kivi,
mutta kun jokaisen kääntää,
voi sen ehyen puolenkin,
ehkä etsimällä joskus löytää.

Toivoa täynnä on kevät!

Torstaina on toivoa täynnä,
on mäntymetsä ihana ympärillä,
se auringon paistetta toistaa,
ja katsella kaunista on.

Voi tuntea kevään tunteet,
se on luonnon heräämistä talvesta,
kun jokainen uusi kukka ja puut,
ja silmut vihertyvät nopeasti.