Tuulien pyörteissä

Kasvanko koskaan aikuisen mittaan, tuskinpa vain!?

Tuulien mukana kuljen,
kotini ovat pilvilinnat,
sieltä ajatuksiani etsin,
kuuntelen kaikki henkäykset,
sateiden havinat,
ja tahdon uusien virtausten mukaan.

Kadotan välillä suuntani,
tuulien pyörteissä pyöriessä,
olen se kuivunut koivunlehti,
joka ei syksyllä tiedä suuntaa!

Kulkeako etelään vai pohjoiseen,
maata kohti kuitenkin,
taitaa olla se varmin tie,
väliäkö siinä vaiheessa enää!

Kun vihreä väri on vaihtunut,
syksyn ruskeaan silloin,
ja tuulien mukana kulkee,
on etsittävä uutta paikkaa!

Elämässä saamme mekin,
vaihtaa välillä suuntaa,
minne se lie kuljettaa,
arvoitus se aina on!

Mitä huomisella on takataskussaan,
mutta pitäisikö siitä olla huolissaan,
kun huomisella on omat murheensa,
ja myös omat ilonaiheensa!