torstai 27. elokuuta 2015

Rakastan yhä häntä

Päivillä on omat varjonsa olleet,
ne ovat olleet välillä tumman puhuvia,
synkkiä maata varjostavia sadepilviä,
eikä valonsäteitä läpipäästäneitä olleet,
silloin myös sydämessä oli kylmä,
en tuntenut tätä rakkauden riemua,
ja sydän on nyt kuin irtipäässyt hieho,
joka ryntäilee kevätkesän valossa,
tutkien innokkaana maailmaa ympärillään.

Minä olin unohtanut rakkauden tunteen,
enkä tuntenut juuri mitään lämmintä,
kaikki oli ympärillä kolean kalseaa,
ilma oli huurteinen ja kylmä,
hengitykset höyryt tekivät pyörteitä,
eikä siinä juuri muuta silloin ollut,
oli vain se koleus ja kosteus,
ilman mitään lämmön tunnetta läsnä.

Ja nyt minä rakastan häntä uudelleen,
eikä se rakkaus ole koskaan kuollut,
eikä sitä voi enää peittää mitenkään,
sillä se on asunut sydämessä kauan,
ja olen uudestaan se nuori nainen,
joka oli silloin tulisesti rakastunut,
halusi rakastua häneen aina uudestaan,
ja rakastaa häntä yhä jälleen uudelleen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti