Sateista syksyä pääsisikö pakoon,
aurinkoisten pilvien reunalle,
voisiko kokeilla valkoista harsoa,
katsella alla sadepilviä,
jotka maata varjostavat,
päästä pakoon harmautta,
ottaa onnesta kiinni,
joka leijuu tuulien mukana,
tarttua leijana taivaan riemuihin?
Voisiko tavoittaa tuulien voiman,
tuntea Luojan suuren sanoman,
ja saada samalla siunauksen,
voisiko toivoa suojelusenkelin,
joka suojelisi kaikesta pahasta?
Saisiko hetkisen levähtää,
ja tuntea sielussa rauhan,
tuntea kaiken pyhyyden,
suuremman sanoman siellä?
Minun matkani rajallinen,
eikä päämäärästä tiedä,
vaikka leijana taivaalla leijuisin,
lentäisin pilvien lomassa,
tuhansien tuulien sointuihin,
suojelustasi pyytäisin,
ja sieluni uskoisin,
olethan siellä suojelusenkelini,
ja minut huomaasi annan,
ja rauhallista päivää toivon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti