Yön lapsi
Illan
tullen syttyvät tähdet,
kuun reuna tulee esiin,
salaa puiden takaa.
Metsä hämärtyy,
pian on pimeää,
kietoutuen ympärille.
Minä pimeyteen syntynyt,
yön pimeydessä elän,
sielussani sykkii, soi,
sävelet kuulen, sanatkin,
vaikka ääntä en kuule,
vain ajatukseni kiitävät.
kuun reuna tulee esiin,
salaa puiden takaa.
Metsä hämärtyy,
pian on pimeää,
kietoutuen ympärille.
Minä pimeyteen syntynyt,
yön pimeydessä elän,
sielussani sykkii, soi,
sävelet kuulen, sanatkin,
vaikka ääntä en kuule,
vain ajatukseni kiitävät.
Minä
katson pimeään,
kuuntelen hiljaisia ääniä,
tuuli hiljaa heijaa,
vaimentunut laulu,
joskus rapsahtaa,
ja olen kotonani.
kuuntelen hiljaisia ääniä,
tuuli hiljaa heijaa,
vaimentunut laulu,
joskus rapsahtaa,
ja olen kotonani.
Katson
tähtien tuiketta,
toivoisin pääseväni,
tähtien tarhaan joskus,
olla tähden lentona.
olkoon tähteni kirkas,
odotan sinua tähteni.
Milloin minut noudat,
ei minua huolestuta,
sieluni on rauhallinen,
on metsässä turvani,
pimeys verhoutuu,
kuuntelen hiljaa.
Siellä sieluni kotimaa,
siellä sinä odotat,
kun aikani on tullut,
eikä ole kiirettä,
odotat tähteni siellä,
kun aika on kypsää.
toivoisin pääseväni,
tähtien tarhaan joskus,
olla tähden lentona.
olkoon tähteni kirkas,
odotan sinua tähteni.
Milloin minut noudat,
ei minua huolestuta,
sieluni on rauhallinen,
on metsässä turvani,
pimeys verhoutuu,
kuuntelen hiljaa.
Siellä sieluni kotimaa,
siellä sinä odotat,
kun aikani on tullut,
eikä ole kiirettä,
odotat tähteni siellä,
kun aika on kypsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti