Nukkuos
unta rauhaisaa
Kukkien
maahan,
keskelle
liljojen ja ruusujen,
nyt
matkasi käy,
nukkuos
unta rauhaisaa,
puutarhassa
kauneimmassa.
Ikiunta
koivujen katveessa,
levollista
olla on,
taivaan
tarhoissa nyt,
siellä
kulkea saa,
keskellä
kauneinta puutarhaa.
Vain
ruusuja ja liljoja siellä,
kirkkaat
äänet helkkyvät,
ja
lintujen lauluja,
kai
kuunnella saat.
Rauhaan
päässyt olet,
ja suuri
on kiitos,
sydämestä
sinulle,
hellästä
huolehtivasta,
neuvoista
kaikista.
Kiitos
ohjeista elämän,
siitä
työn ilosta,
ja
myönteisyydestä.
joita
säteililit aina.
Äitini muistolle, hoidimme hänet kotona aina viimeisiin päiviin asti hänen vaikean syöpänsä aikana. Vain viimeisen viikonlopun hän oli sairaalassa ja pääsi vielä yhdeksi yöksi kotiin, kunnes vietti viimeisen yönsä sairaalassa ja nukkui aamulla pois. Hän sai viikolla keuhkokuumeen ja viimeisen kerran näin hänet perjantaina sairaalassa, jolloin autoin iltateen, ja lääkkeiden kanssa, ja nukkumaan laitoin hänet. Tiesin silloin, että päivien määrä on hyvin rajallinen. Olin tekemässä hänelle myös viimeisen palveluksen eli laittamassa hänet arkkuun sairaalassa. Mukaan laitoin edesmenneen puolison, lasten ja lastenlasten kuvat, sekä kukkakimpun ja cd:n sanoituksistani, joista soitin kappelissa kolme kappaletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti