Tunnen rakkautta,
sielun suurta avaruutta,
aurinko paistaa korkealta,
reunustavat valkoiset pilvet,
sininen taivas hohtaa,
näen lintujen kisailun,
ja olen onnellinen.
Olen tänään ehjä ihminen,
ja olen saanut niin paljon,
että olen kiitollinen,
tästä ihanasta tunteesta,
jonka sain takaisin,
miehestä jota rakastan,
ja joka rakastaa minua.
Elämä voittaa jälleen,
elämä on elämisen arvoista,
sillä rakkaudessa on voima,
se pelot mielestä poistaa,
se antaa turvaa heikkouksissa,
eikä sitä voi kätkeä,
vaan sen ilo loistaa silmissä.
Rakkaus kaiken turhan poistaa,
se kaiken turhan unohtaa,
antaa anteeksi huonot teot,
ja elämän harha-askeleet,
unohtaa omat heikkoudet,
luopuu kaikesta liiasta,
armahtaa elämän tuskasta.
Elämä laulaa silloin jälleen,
uusia lauluja toivosta,
vihreistä kesäisistä niityistä,
ja kauniista kukkakedoista,
kun saa toista rakastaa,
ja kokea vastarakkautta,
olla toisesta onnellinen.
Miksi toivoni menettäisin,
miksi en nauttisi onnesta,
olisi kiitollinen päivistä,
kaikesta uudesta elämästä,
jonka sydämeeni olen saanut,
se minua kannattelee nyt,
voimia antaa vaikeuksissa,
ja kantaa synkkien päivien yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti