Yön unissa
Yön unissa luokseni palaat,
päivät eivät siihen riittäneet,
tulit ja olit kanssani,
kaikki oli kuten ennenkin,
rakastin sinua unessani,
kuten rakastan sinua nyt,
ja sinäkin rakastit minua.
Rakastathan minua muutenkin,
eikä sitä tunnetta voi kieltää,
sillä teoissamme ne näkyvät,
ja anteeksi virheemme annamme,
sillä aika parantaa haavat,
uskon sen kirkkaammin nyt,
kun huomaan kaiken selvimmin.
Olin jossain harhaisuudessa,
pilviverhon takana kaukaisuudessa,
enkä sumuisin silmin nähnyt,
että se tärkein oli lähelläni,
siinä ihan vieressä koko ajan,
mutta en löytänyt luoksesi.
Mutta nyt tiedän kaiken,
kaikki minulle tapahtui,
kuinka harhailin jossain muualla,
mitä ei olemassa ole ollutkaan,
ja se vierestäni olisi löytynyt,
jos olisin osannut oikein katsoa,
ja etsiä siinä tilassa ja ajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti