Rakastan

Rakastan häntä taas uudestaan

että sydämeen sattuu,

rakastan päivin ja öin,

että olen niin levoton,

rakastan häntä,

nyt hän on ex-mieheni.

Ei sitä rakkautta voi mitenkään mitata,

se on suunnaton möykky sydämessä,

se on voimakkaampi kuin mikään muu,

se on mielessäni koko ajan herkeämättä.

Miten olen pystynyt loukkaamaan,

miten olen pystynyt olemaan poissa,

miten olen toiminut niin kuin olen,

ja miksi minä niin olen tehnyt?

Nyt sydämeni itkee tekojeni tähden,

sillä sairaudella ei ollut mitään rajoja,

se rikkoi kaiken mahdollisen elämästä,

se hajotti kaiken kauniin elämästä,

enkä ymmärrä miten mieli voi sairastua?

Kaiken se elämässä sekoitti,

eikä sitä muutkaan ymmärtäneet,

miten sekavaa kaikki oli,

missä pilvilinnoissa elin,

ja missä oikea todellisuus oli?

Mutta vihdoin ja tulin järkiini,

tajusin kaiken tekemäni vääryyden,

kadun ja pyydän anteeksi kaikkea,

ja pyydän anteeksi kaikilta,

sillä satutin monta kertaa,

ja montaa ihmistä,

- oman sairaan mieleni takia!