Elän joka päivä täysillä,
kuin päiväni olisi viimeinen,
minä kolmesta pahasta selvinnyt,
niin lähellä se lopullinen raja on ollut,
mutta minulle on suotu,
henkiä kuin kissalle,
ainakin yhdeksän.
Minä teen paljon,
olen niin monessa mukana,
joka päivä on jotakin uutta,
ja opin ja toimin kaikkialla,
missä minusta on hyötyä,
tai koen olevani tarpeellinen.
Minä näyn monissa piireissä,
että minusta tulee näkyvä kuva,
että olen vain tavallinen nainen,
harmaantunut ja elämää nähnyt,
enkä enää liian nuori tai vanha,
sopiva kaikkeen yhdistystoimintaan,
ja moneen muuhun seuraan,
jopa kohtalotovereita auttamaan.
Mutta miksi ihmisen pitää elää näin?
Näyttääkseen itselleen ja maailmalle,
että kyllä minä elän ja pystyn elämään,
kaikesta tehdystä ja kaikista tapahtumista,
selvinneenä ja niin tervejärkisenä,
ettei minua voida enää stalkata,
minnekään neljän seinän sisälle,
ilman että minulla ei olisi puolustusjoukkoja,
koko valtakunnan tasolla ja kaikilla rintamilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti